Vuoden synkin laskentakierros

Sitä itseään. Joulukuun kahdeskymmeneskolmas ja ornin pitäisi olla tähän aikaan jollain oikealla lintupaikalla, esimerkiksi kaatopaikalla Omanissa. Viralan - Hyvikkälän tiaislaskenta kierrettiin pilvisessä pikkupakkasessa ja lumisissa maisemissa. Metsät aikalailla tyhjillään linnuista eikä harvoilla pihoilla ruokintojakaan ollut. Pari isompaa sinitiaisparvea vääristi lajien runsaussuhteita ja löi sintille uuden reittienkan. Metsätiaiset taas täysin kateissa, yllättäen pikkuvarpusetkin. Sinitiaisen lisäksi viherpeipolla ja keltasirkulla reittienkat.

Yllättäen päivän ainoa pienempi Carduelis oli Hyvikkälässä laskijan ylittänyt hemppo. Petolajisto monipuolista: Hyvikkälän taivasta kauhoi merikotka, Viralanjärven eteläpäädyn ylittää 2kv-piekana (tätä vähän toivoinkin kun myyränpurijaa on Janakkalan klassisilla paikoilla mukavasti), Järventaustantieltä löytyy kaksi kanahaukkaa ja melkein laskennan viimeisenä kirjauksena Myllynkylän sähkölangoilla päivysti isolepinkäinen. Reitin 20 lajia tuntui melko vaatimattomalta ja ilman näitä meno ois ollu vielä köyhempää. Metsämaantieltä taasen löytyi ilveksen jalanjäljet, pitkästä aikaa.

Viikin kierros kierrettiin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, ja sain kuin sainkin houkuteltua Hanna-Maija Kehvolan mukaan. Sää oli leuto, tyyni, pilvinen, mutta kulkupinnat olivat petollisen liukkaita ja osaltaan hidastuttivat matkantekoa. Reitin alkupätkä talsittiin ilman suurempia ihmeitä, Fastholma antoi tällä kertaa niemen kärjen ruovikossa häröilleen 18 viiksitimalin parven ja tornin vieressä huutaneen pähkinänakkelin. Mölylä ja Purolahti paineltiin ilman erikoisuuksia, mutta reissun kohokohta koettiin Hakalan ja Keinumäen tienoilla, kun laskijoiden korviin kantautui varisten pahaa ääntä. "Noilla on niin kova hätä että siellä on pakko olla huuhkaja." Ja olikin! Bubo istui Keinumäen tornin itäpuolella olevassa kuusikossa varikset riesanaan, joskin vähän välitti 20 m alempana kulkeneista maallisista tallaajista. Upea lintu, ja oli pirun siistiä päästä katselemaan päivehtivää buboa pitkästä aikaa. Ja mikä parasta, Hanskun toive pöllön näkemisestä toteutui!

Yhteenvetona muista havainnoista voisi mainita seuraavaa: lahti oli jäässä, ja ainoiksi räpyläjälkaisisksi jäivät lahden ylittäneet 2 laukkaria sekä 3 kiertelevää harmaalokkia. Lintuja nyt ei muutenkaan mitenkään massoittain tuntunut olevan, eikä tämän enempää jaksaisi analysoida, mainittujen lisäksi ainoaksi "vakiopikkukivaksi" jäi tällä kertaa Etu-Viikin puolelta löytynyt isolepinkäinen.

Vuodenvaihteen riennot ja soundtrackit tarjosi tällä kertaa Von Hertzen Brothers. Kiss a Wish ja Sunday Child, niin tämä hippi pärähti suoraan Siriukseen. Liian kova keikka, koska kropasta tais loppua endorfiinivarannot ja seuraavana päivänä masensi. Vuosi 2018 tais päättyä lopulta 241 vuodariin, joista alta kymmenen oli bongattuja, joten kai se 230 spondea muistuttaa siitä että päättyneessä vuodessa oli jotain hyvääkin.

Pari kuukautta kevääseen. Eiköhän tästä selvitä.

Loppusyksyn talvilintulaskennat

Haliaksella staijaaminen vaihtui arkisempaan puurtamiseen. Edelliseltä jaksolta palattuani läksin kiertämään Etu-Viikin / Länsi-Herttoniemen talvilintureittiä jo seuraavana päivänä - hyvähän tää olis hoitaa hyvän sään aikana ja mahdollisimman aikaisin. Sää on joillain aikaisemmilla kierroksilla ollu parempi, ainakin aurinkoisempi, ja se vähä mitä tänään tuuli, sivalsi jäätävästi ja syvälle.

Majavatien kallion lämmittelystaijit anto lähinnä päivän ainoan harmaalokin, Saunalahden rantaan siirtyminen oli jo askel parempaan suuntaan, Kivinokan suunnalta kuului harmaapäätikka ja Saunalahti odotetusti antoi päivän ensimmäiset timalit. Vaan Fastholma vasta antoikin. Niemen etelärantaa talsiessani näin Saunalahdelta lentoon lähteneen jalohaikaran ("ai niin täällä oli tämmönenkin"). Pähkinänakkeli kuitataan jo äänestä, mutta ihan vaan varmistaakseen aineistoihin pääsyn, se epeli tulee polunvarteen esittäytymään - enkä sano vastaan. Sekä Fastholman kärjessä että tornissa kirjataan lisää timaleita, ja lopullinen sigma nousee 16 viiksitimaliin. Kun tornin edustalla häärää tiltaltti ja tornista poistuttuani ohitseni lentää valkoselkätikka (pysähtyy hetkeksi tornin viereisiin puihin), niin lajikirjo alkaa olemaan jo tasolla ällistyttävä. Mölylän kallion edustalta löytyy myös siipirikko merihanhi.

Ihan vastaavaan ei loppureitin aikana revenny, mutta mukavia lajeja löytyy lisää: lahdella kelluu yhteensä 18 uiveloa, Purolahdelta löytyy isolepinkäinen ja Koetilan kupeessa ekotalojen kohdalla oleskelleesta urpiaisparvesta tundraurpiainen. Reitin varrelle osui myös peukaloinen (vain yksi!), pari punarintaa, punakylki- ja laulurastas sekä kolme kanahaukkaa. Yksinäiselle laskijalle sattui myö positiivinen ihmiskontakti, kun Keinumäen tornilla vastaan kävelee Pepe, Mtv3:n kuvausryhmän kanssa. Havisten luettelointi kuulostaa varmaan siltä, että laskija ei enää itekään tiiä mitä on tullu nähtyä =D

Päivän kokonaissaldo yltää 49 lajiin, runsaimpina talitiainen (139), sinitiainen (101) ja varis (97). Rastaita, ja marjalintuja ylipäätään, heikonlaisesti, samoin urpiaisia yllättävän vähän syksyn menoon nähden. Varpusia taas aika mukavasti, ja pari viherpeippoakin havaittiin. Laskennan päätyttyä käyn vielä ihmettelemässä Saunalahden sorsia, samalla moikkaan vastaan tulleita Taavi Sulanderia ja Hannu Sarvannetta. Ihan kiva kun riitti virtaa, riittäispä ens vuonnakin...

Kiersin Janakkalassa olevan reittini vasta 14.11. Hirvee kontrasti Viikin laskentaan, muutenkin kuin linnustollisesti, ylinopeutta kapealla maantiellä ajavista autoista tulee varsin levoton olo. Rauhaa sain vasta parin ekan kilometrin jälkeen, kun reitti siirtyi maantieltä metsäteille. Ihan kuin kaupunkiluonnossa saa kulkea paljon rauhallisemmissa tunnelmissa.

Mutta tarjosi tämäkin laskenta yllätyksiä, kun Suojärven laitaan päästyäni näin idästä kohti kauhovan viidentoista ison linnun parven. Hanhia? Kiikarit silmille ja vielä mitä - merimetsoja! Määrätietoisesti WSW. Hetki piti hieroa silmiä ja raportoida näillä nurkilla asuneelle Hyytiäisen Reimalle. Kutistuvat pyyt ja niin edelleen. Havislistan pirteämmästä päästä olivat myös 4 kanahaukkaa (1' Rauhala, 1" Metsämaa, 1"1' Lintumäki, olivat ainakin reitin eri päissä), harmaapäätikka, järripeippo ja yhdestä urpoparvesta skarpattu tundraurpiainen. Hömötiaiselle ja pikkuvarpuselle kertyi keskimääräistä korkeammat summat, vesilintusummiakin saatiin Viralanjärven pohjoispäädystä taas löytyi 212 sinisorsaa, 4 telkkää ja 77 ioskoskeloa.

Puukipijät kateissa. Mielenterveys myös. Päästäkää minut tästä. Tai viekää edes äänet pois.

Siinäpä ne marraskuun retket olivatkin. Oli kyllä kokousmatka Kokkolaankin mut sieltä ei kummoisempia haviksia mukaan tarttunut. Kuun viimeisenä sunnuntaina sendari muisti hautajaissaattuetta Hakoisten peltoaukean hiirihaukalla ja Vähikkälän seuratalon kulmilla päivystäneellä varpuspöllöllä. Vielä samana päivänä näin Viralassa viirupöllön, auton valoissa maantien reunan puissa, samalla paikalla kuin vuosi sitten. Molemmat pöllöt olivat vuosipisteitä. Vaan mieluummin olisin läheisen ihmisen lähelläni pitänyt. Sólstafir lohdutti.

Halias 26.10.-4.11.2018

Pe 26.10.

Aamun ensimmäisellä junalla Hankoon, Sebastian Andrejeffin kanssa portista sisään, lyhyt tavaroiden purku ja bunkkerille. Aatun ja Tomaksen lisäksi asemalla Vilppu Välimäki, Roni Väisänen, Markus Lampinen ja Jari Laitasalo, muutto oli aika lailla jäissä ja kelikin melko kylmä. Yksi aamuyön verkkorundi oli antanut helmipöllön, bunkkerilta käsin yritettiin goijata harmaapäätikkaa verkkoon, ja iltahämärissä Vilppu rengasti muutaman tilhen ja Mage kauniin nuoren tundraurpiaisen. Muina mainittavina haviksina ainakin kanahaukka 4m, varpushaukka 24m ja piekana 1p, sepelhanhi 90m ja pikkuvarpunen 77m. Iltasella Jari poistui, Tomas lähti yhden päivän lomalle kaupunkiin (CoB:n keikalle), ja lokakuun vika perjantai taputeltiin pikkujouluilla glögin ja piparien kera.

Tilhi on aina nätti lintu

... ja yksityiskohtia piisaa

Illan tundraurpiainen

... ja pikkujoulutunnelmia

La 27.10.

Yö oli enimmälti nätti ja tyyni, keskiyöllä helmipöllö lenteli pihan yllä pitäen hirveetä möykkää, muta aamuun mennessä keli kääntyi brutaalimmaksi ja vakio staijattiin kovassa NE-tuulessa & räntäsateessa aurinkoista Bromarvia ihaillen. Jotain kuitenkin: muutolla suopöllö, nuori sinisuohaukka (oikean käsisiiven sulat ammuttu hajalle, saatana pitääkö tällasia kattella Suomessakin), piekana, ampuhaukka, 19 varpushaukkaa, 2 kanahaukkaa (+2p), 1489 valkoposkihanhea, 480 naakkaa, 656 räkättirastasta, 65 tulkkua ja 9 pulmusta. Merellä kellui lapasotka ja iltapäivällä käytiin Gåulla toteamassa paikallinen kiuru. Loput valoisasta ajasta käytettiin puutöihin, sit lämmitettiin sauna ja pidettiin lettukestit. ”Hyvä tyypit!”

"Ihan kuin tuuli olis tyyntyny..."

Iloiset retkeläiset Gåulla

Päivän hyvää duunii

Su 28.10.

Kuulas ja kylmä lokakuun lopun päivä. Sitä aatteli et petoja ois näkyny enemmänkin, kun ennen vakion alkua lomakkeella oli jo viisi hiirihaukkaa, pari kanahaukkaa ja kymmenisen varpushaukkaa, vaan aika vaisuks ja ykspuoliseks saldot lopulta jäi. Staijia sisukkaasti 7h35min ja kepitys palkittiin klo 16.28 bunkkerin ohittaneella vuorihempolla. Petolinnut yhteensä kanahaukka 10m, varpushaukka 38m, hiirihaukka 19m, lisäksi laulujoutsen 28m11p, lapasorsa 1p, sepelkyyhky 339m, harmaapäätikka 2m, kangaskiuru 1m, räkättirastas 156 m, kulorastas 7m, sinitiainen 174m, talitiainen 120m, pikkuvarpunen 141m, isokäpylintu 2m. Lajeja 61. Roni, Vilppu ja Mage poistuivat, tilalle Jarkko Santaharju ja Tuukka Kupiainen, katotaan millanen ilta – ja millanen viikko – tästä tulee =D

Bunkkerilla kelpas ja vakion jälkeen kehtas ottaa vähän rennommin

Ma 29.10.

Yö pakkasen puolella, NE-tuulta 7 m/s, lumikuuroja ja alkutalvinen maisema. Palelua ja raritunnelman fiilistelyä, varsinkin Jarkko jakso muistuttaa miten tällasessa maisemassa kerran näkivät pikkulepinkäisen. Joten potentiaalia oli, mut ainooks lisälajiks jäi Tuukan Gåulta löytämä vuorihemppo. Vakio suoritettiin, niemeä kierrettiin ja naurunremakka raikas, jengi paisko toisiaan jäälevyillä päihin ja salvianpolttovideot ne vasta hupaisia olikin, vieläkin sattuu vatsalihaksiin… Rock’n’Roll! Tomas keskeytti vakion tuomalla bunkkerille pihaverkosta 2 pikkuvarpusta ihasteltavaksi, ja lähellä oli ettei pihaan pudonneet 2 kangaskiurua päätyny verkon perukoille. Muista lintuhavainnoista vois mainita takapihan kivellä istuneen helmipöllön. 2 paikallista harmaapäätikkaa ja tundraurpiainen. Lajeja 58. Kivaa on, uskokaa pois, vaikka sendari onkin päättäny vähän koetella…

Ei pikkuvarpusia kummempia mutta hiton hyvälle tuulelle tästä kuvasta tulee

.... what?

Ti 30.10.

”You’re in the fuckin’ gutter man!”

“I’m almost there.” “Where!?”

Parempi Haliaksella kuin viemärissä, vaikka oliskin itäblosista puuskissa 24m/s. Ja pimeetäkin alkaa olemaan. Vakio suoritettiin etelämetsän suojista, Gåu kompattiin kauppareissun jälkeen – luontopolku valitettavasti vuotaa, kun tänään nähtiin paikalla yksi valokuvaaja ja seuraavana päivänä kaksi hiipparia, toisella kaukoputki ja toisella kamera – ja Länsikärjessä käytiin myös. Kotilahden pohjukasta löytyi tuore tavin raato, sieltä kärjestä huuhkajan oksennuspallo. Vakioo piristivät 2 uiveloa ja 4 lapasotkaa, Etelämetsän ohittaneet 2 vuorihempppoa, kärjessä pyörineet 3 västäräkkiä ja lähiluodoilla palloilleet 22 pulmusta. Gåun parhaimpina niityltä nousseet 8 taivaanvuohta. Salviavideot naurattaa edelleen, grilli kuumeni ja aseman oveen tarvitaan uusi lukko, kun vanhan hajotessa Aatu värjötteli 40 minsaa pihalla ennen kuin Jarkko kampes kammarin ikkunasta sisään, ja mitä kaikkea muuta tässä on ehtiny tapahtumaankaan. Nuorisollakin oli eeppiset kokkaussessiot, Sebi kelas että papupihviainekset pitää pyörittää lattian kautta sopivan autenttisuusasteen saavuttamiseksi. Joku mainitsi myös istukan.

Aamustaijit Etelämetsän suojissa

Illalla fiilisteltiin Von Hertzen Brothersin livetaltiointia. Jos kaipaatte pientä nostatusta kaamosmasennukseen, niin kappale New Day Rising varmasti piristää!

Ke 31.10.

Tuuli kääntyi etelään ja puhaltaa kuulemma Kazakstanista asti. Sen kunniaksi bunkkerilla on ehkä aavistuksen siedettävämpää seistä (kylmä tulee vasta vakion kolmannella tunnilla) mutta näkyvyys on sitäkin utuisempi. Alottelen vakiota yksin, Sebu liittyy hetkeksi seuraan mutta poistuu pian Gåun suuntaan muun miehittäjäköörin mukana. Sitä koitin epätoivoisesti rääpiä jotain havaintoja kasaan horisontissa lentävistä lokeista, ajattelin jo tässä vaiheessa et ihan hyvä tää kolmisenkymmentä pikkulokkia kyllä oli, ja neljän tunnin staijaamisen jälkeen olin jo niin kypsä paleluun, huonoon näkyvyyteen ja tärisevään jalustaan, että ajattelin pitää toimistoiltapäivän. Toisin kävi.

Asemalla ehdin lukemaan sähköpostit ja iloitsemaan harvinaisen positiivisesta apurahahaun tuloksesta, kun radiopuhelin huutaa ja Gåun retkeläiset raportoivat parista pikkulokkiparvesta. Aijjuu. Mut kun seuraavaks kuuluu huutoa 24 pikkulokin jengistä, niin totean et nyt vois oikeasti mennä sinne bunkkerille. Kymmenen minuuttia myöhemmin olen jo ylhäällä ja ekalla skannauksella meininkiä näyttää olevan. Soitan Gåun jengille ja piloa menee kuulemma kaukaa pohjoispuolelta niemen yli, vaikeeta nähdä bunkkerille, joten pyydän niitä laskemaan ne ja keskityn itse läntiselle sektorille. Vastineeksi huikkaavat mulle särkän ylittäneestä töyhtöhyypästä. Kertovat myös nähneensä jonkun rissan näkösen pohjoisella selällä mutta se lintu katos. Aha. Tästä ei sit oikeesti menny kauaa, kun summaan löyhässä letkassa lentäviä pikkulokkeja ja silmiin osuu vähän kookkaampi ja kontrastikas lokkilintu – sviddu, pikkukajava! Nuoriin piloihin verrattuna lintu loistaa ihan eri tavala, mutta ”ei ne kuulemma pikkulokkiparvissa lennä”, joten se meni sit osaltani öömappiin kun ei sitä vinoiluakaan jaksanu loputtomasti kuunnella =D

Pikkulokkisummaksi saatiin lopulta kivat 308 muuttavaa lintua. Lomakkeelle myös lapasotka 8p, uivelo 1p, taivaanvuohi 6p, pähkinähakki 1m ja pulmunen 24p. Petro Pynnönen illalla asemalle.

 

To 1.11.

Taas hirvee raripäivän hehkutus päällä mutta ei me sit tänäänkään osattu. Tuuli tyyntyi siedettäviin lukemiin ja taivaalta kantautui pikkulintujen ääniä ja kolme varttia ennen vakion alkua, mm. päivän eka pulmunen kuultiin pihaan. Kiivettiin bunkkerille Petron kanssa, tiaiset vähän väläytteli syksyn viimeisen rynnistyksen merkkejä mutta aika vaisuks se lopulta jäi, nyt on nekin loppu. Petro tuijotti koko vakion ajan eteläisille merialueille nokiliitäjän toivossa (Puolassa havaittu kymmenen lintua tänä syksynä), mutta malttoi sen verran että skarppasi ääntelevän virtavästäräkin, joka nähtiin putoavan eteläkärjen suuntaan.

Tästä päivästä saatiin myös tämän jakson kovin massapäivä, kun liikettä oli sekä merellä (alli 1262m200p, pikkulokki 97m) ja niemen päällä (pyrstötiainen 140m 25p, sinitiainen 522m, talitiainen 1120m, pähkinähakki 8m, nokkavarpunen 1m ja pulmunen 6m), ja paikallisistakin löytyi mainittavaa (telkkä 260p, harmaapäätikka 1p, mustapääkerttu 1p, taivaanvuohi 5p ja västäräkki 1p).

Vakion jälkeen bunkkeri tyhjeni taas tehokkaasti, suurin osa jengistä kävi kaupoilla parhaimpaan retkeilyaikaan ja Petro teki retken Gåulle ennen poistumista. Ei sendari meille tänään raria suonut, tai sitten rankaisi osamaattomuudesta, vaan päivän kovin osui Helsinkiin, kun Ville Vallinmaa staijas Seurasaarenselältä tervapääskylajin, ja Viikistä löytyi uupunut vaaleakiitäjä, joka toimitettiin Korkeasaareen toipumaan. Vaan ei tämä jakso ole vielä ohi, ainakaan mä en tyydy tällaisella pätkällä pelkkiin virtaväinöihin ja vuorihemppoihin…

Jarkolla täyskäsi pyrstiksiä

Tuukka kartoitti paikkoja mistä luontopolku vuotaa, ja asennettiin naisvankilan kohdalle yksi uusi köysi. Uddskattanin luonnonsuojelualueella ei siis saa poistua polkujen ulkopuolelle minään vuodenaikana, lintuaseman havainnojat liikkuvat alueella Metsähallituksen myöntämällä poikkeusluvalla.

Pe 2.11.

Marraskuun alun lämpöaalto jatkui tuhnuisena. Staijasin vakion vaihteeksi keskenäni, niemeä kompannut Jarkko kävi välillä bunkkerilla kääntymässä. Muutolla kolmisensataa peippoa ja pari kulorastasta, myöhemmin kuulin niemen ylittäneen nokkavarpusen. Petri Saarinen ja Aleksi Mikola saapuivat aamupäivän puolella, vakion jälkeen lähdettiin vielä porukalla Gåulle (”Taas yksi jonninjoutava retki tälle kuppaiselle särkälle”), ennen kuin Jarkko ja Tuukka pakkas kampsunsa ja lähtivät kohti pääkaupunkiseutua. Mä lähdin saatille, toivotin kavereille hyvää paluumatkaa ja tein revanssin Gåun suuntaan. Ensin komppasin Kalsbergetin ja Gåbin välisen pätkän, kävin vielä naisvankilan luona ja lopulta askel vei aivan Gåsörsbuktenin pohjukkaan toukokuun 2013 harjalintupaikalle – ei rautiaista kummempaa. Aleksi oli päivästaijeilla havainnut kaksi kirjosiipikäpylintua ja viisi sepelhanhea, mukavaa marraskuista kamaa molemmat. Paluumatkalla löysin luontopolulta asemalle talsivan Ossi Tahvosen, Markus Lampinen saapui vielä myöhemmin illalla. 

Tyyni Gåsörsbukten

La 3.11.

Tuuli yltyi eilisestä sinne 12m/s lukemiin. Lomakkeelle kertyi edellistä runsaammin havaintoja muuttolinnuista, mutta tylsänpuoleiseks olis tämä päivä jääny, jos kärjessä päiväretkeillyt Asko Rokala kavereineen olis jättäny pikkukajavan löytämättä. Hieno 1kv-lintu pyöri hyvän toven aivan eteläkärjen tuntumassa, ja valui hiljalleen itään kadoten Russarön suuntaan. Aleksi spottas koillisesta saapuneen päivän toisen pikkukajavan, joka olikin sit etäisyydeltään ja suunnaltaan vähän tyypillisempi tapaus. Sit nähtiin vielä Gåun retkellä kolmas kajava, joka lensi niin läheltä että harvoin Norjan puolella (no, ainakin Lyngenillä) näin hyvin näkee. Niemi kompattiin taas aika tehokkaasti ja öljysäiliöiden puolellakin käytiin – toki pysyteltiin aidan oikealla puolella. Muina mainittavina haviksina alli 5000p, sepelhanhi 5p, kuikka 4m, nauruolokki 65p, taivaanvuohi 5p ja harmaapäätikka 2p. Päivän päätteeksi saunottiin, ja huomiselle on hiton kovat odotukset…

Gåun ohittanut pikkukajava. (c) Aleksi Mikola

Su 4.11.

Tyyntynyt tuuli ja kirkas taivas enteilivät syksyn viimeistä tinttipäivää. Lintua oli liikkeellä hyvin jo ennen auringonnousua, ja hyvää ensimakua päivästä saatiin kun pari nokkavarpusta paineli pihan yli lähtiessäni bunkkerille. Askelten kulku kuitenkin katkes bunkkerin petoverkolle, kun jäin irrottamaan verkosta mustarastasta, onneksi Pete, Aleksi ja Ossi olivat jo ehtineet ylös asti ennen mua – koska sen rastaan kanssa kesti, ja Magen kanssa se sit lopulta saatiin irti ja rengastettua. Samalla taivaalta kuului päivän kolmas nokkavarpunen ja ainoaksi jäänyt kangaskiuru. Ja kun lopulta pääsin ylös bunkkerille, ei sinne enää mahtunu oman putken kanssa =D

Tiaisten massat ei ihan torstain veroisia olleet. Talitiaisia ynnättiin aamun aikana rapiat 700 ja sinitiaisia vajaa 300 muuttavaa, positiivisena yllättäjänä kuusitiainen 248 muuttavan voimin. Muistakin varpuslinnuista saatiin jotain irti, 72 pikkuvarpusta, 1400 peippoa ja 239 punatulkkua ovat ajankohtaan nähden kelpo lukuja, pähkinähakkejakin nähtiin pitkästä aikaa useampi (7m) ja pari lintua erehtyi verkkoon. Mereltä poimittiin 40 merimetsoa, 2 kuikkaa ja kaakkuri, joten bunkkerilla kyllä viihtyi.

Pete ilmoitti lähtöaikatauluksi klo 14, joten ennen puoltapäivää staijiporukasta splittaantui erillinen Gåun ryhmä, jotta ehdittäis kimpassa siivoamaan ja suorittamaan kaikki havainnointirutiinit. Puolta päivää lähestyessä varpuslintumuutto tietenkin hyytyi, mutta tiaisparvia ja muuta sälää riitti et taivaalle oli hyvä staijata. Yhdellä skannauskierroksella löysin länsikärjen päältä lentämässä kolme varpuslintua – kiurulintuja selvästi, mutta ei kiuruja kuitenkaan. Huikkasin kavereille että tsekatkaas noi, kangaskiurujako siinä menee. Aleksi löysi nuoteilla linnut saman tien putkeen mut vastas saman tien et ei noi kangaskiuruja oo. Täh? Sit Mage tsekkas linnut ja totes että miks nuo ei vois olla tunturikiuruja? Elä pjärkele! Petekin ehti ihan hyvin lintuihin mukaan ja kantis koppas jakson viime metreillä sen odotetun Haliaspinnan! Ihan kiva vaikkei lappulaji olekaan. Ja tästä meni parikymmentä minuuttia eteenpäin ja bunkkerille kuului virtavästäräkin ääntä. Siitä olikin sit hyvä lähteä alas asemalle kimpsuja keräämään ja siivoamaan kämppää.

Jakson toinen rengastettu tundraurpiainen - nätti kuin mikä

Markus ja hakki

Pete heitti ensin Sebun Hangon asemalle, jonka jälkeen mies kuskasi vielä Ossin uudelleen portin tuolle puolen ja allekirjoittaneen, Magen ja Aleksin Ruoholahteen asti, mistä lämmin kiitos. Havisten puolesta olis jääny aika köykäseks ilman viikonlopun pikkukivoja, ja vaikka meno välillä potilaan hermoja koettelikin, niin oikein antoisa loppusyksyn jakso tästä lopulta saatiin. Kiitos Aatu ja Tomas, kiitos Vilppu, Roni, Mage ja Jari, kiitos Jarkko ja Tuukka, kiitos Petro, Pete Aleksi ja Ossi – sekä kaikille muille kenen kanssa sai tänä vuonna Haliaksella edistää linnustonseurantaa.

Timaliralli2018

Kirjoitetun historian 19. Viikki-Vanhankaupunginlahden ralli kisattiin lauantaina 20. lokakuuta 2018 kauniin retkeilysään siunatessa tapahtumaa. Kantiksen edellisestä kerrasta on useampi vuosi, enkä turhan usein oo Viikissä tänä syksynä retkeillytkään, joten käyhän tämä näinkin.

Taaperran Majavatien kalliolle asemiin puoli kahdeksaksi just Niko Björkellin perässä, Aapo Salmela saapuu vähän myöhemmin ja tiimi on kasassa. Paikalta löytyy myös Erikssonin Heikki, joka on ilmeisen huolissaan oman joukkueensa sijainnista ja miten tää rallin aloitusaika nyt menikään – varmaan syystäkin =D , Santaharju, Koskinen ja Välimäki saapuvat siinä samalla ja kaaos on taattua. Taivaalla on ihan mukavasti liikennettä, kun rastaita ja peippolintuja painelee eteläisiin ilmansuuntiin melko tasaisesti. Asiaan kuuluvien ja kuulumattomien solvausten sekä suunsoiton ohella ehditään havaitsemaan useampi järripeippo ja rautiainen, aamun parhaimpina tyylikkäästi kilpailevalta joukkueelta pimitetyt kangaskiuru ja harmaapäätikka, sekä urpiaisparven mukana kallion viereisiin puihin laskeutunut tundraurpiainen! Oltiin jännän äärellä taas.

-          Otetaan se turpo tosta.

-          Siinä keskellä on itse asiassa yks hyvän näkönen.

-          Joo! Aika juovattomat kyljet ja puhtaan olonen alaperä.

-          *Lintu sukii ja laskee siipeään paljasten juovattoman valkoisen yläperän*

-          OOOOIIIJOIJJOIJJOI!!!

Linturallien ytimessä.

Majavatieltä siirrytään Saunalahden kalliolle. Viiksitimalit möykkää yhdeksän linnun voimin (timaleita havaitaan rallin aikana useampaan otteeseen) ja lampareilta poimitaan lapasorsat, harmaasorsat, tavit ja nokikanat pois kuleksimasta. Aapo skarppaa Kivinokan edustalta punasotkan, kantis korottaa kaivamalla samasta lampareesta lapasotkan ja spottaamalla lähilampareelta nuoren liejukanan!

Rantakalliolta siirrytään rantametsiin ja kerrostaloalueen puolelle etsimään jo tovin paikalla pyörinyttä viitatiaista. Paikalla kuluu hetki ja toinenkin, ja meidän tiimi on jo oikeastaan poistumassa alueelta (”se on vaan yks laji muiden joukossa”), kun metsän puolelta saapuu muutaman hömötiaisen poppoo. Yhtä hömppää jo vähän lämmitellään viitatinttinä (”eiku perhana, sillä onkin paneeli”), mutta sit yks lupaavan näköinen lintu siirtyy ohitsemme ja matalalla rudekasvillisuudessa pyörivä viitatiainen saadaan naulattua. Kiva vuodari, jos vielä Haliaspinnaks sais =)

Mukavien lajien spottailu jatkuu, kun viitatinttipaikalta poistuessamme kuulemme Herttoniemen siirtolapuutarhan puolella laulavan pähkinänakkelin. Fastholma menee vähän läpikävelyksi, ei tikkoja, kärjestä sentään paikataan pyrstötiainen ja laulurastas, ja lumenkaatopaikan tienoilla kuullaan pähkinänakkeli uudelleen, liekö sama vai eri yksilö. Hysykomppaukset Fastholman siirtolapuutarhallakaan ei tuota tulosta ja Mölylän kallio tuntuu taas heikolta stopilta, Purolahden tornista sentään isolepinkäinen lajilistaa täydentämään ja Hakalasta paikataan kadoksissa ollut jouhisorsa.

Arboretumissa pärisee taas. Kuljetaan rantapolkua ja ohitetaan semitiheää kuusikkoa, kun hoksataan mustarastaiden äkänen varottelu ja todetaan että tää pitäs tarkistaa. Varottelun kohde paikannetaan suht helposti, kun samaa kuusta soimaa rastaiden lisäksi tintit ja närhet, ja äkkiäkös Aapo hoksaa kuusen sisältä helmipöllön! Meinattiin, että tällaisella möykällä varmasti useampikin joukkue löytää, mutta purussa osoittautui ässäksi!

Iltapäivästä tsekkaillaan vielä Etu-Viikin peltoja ennen lahden toiselle puolelle siirtymistä. Västäräkki kuitataan helposti, mutta petolintu ei lennä – tai petotutka ei taaskaan toimi. Niko skarppaa mullokselta kivitaskun. Petostaijeja jatketaan Viikin kampuksen bussipysäkiltä, ja ilmassa on pientä ironian tuoksua kun Aapo spottaa bussin ikkunasta käsin jonkun ison petolinnun. Ei näin käy koskaan. Arabianrannasta kuitataan sepelhanhi rallin viimesenä pankkilajina, mutta hysykomppaus ei anna eikä jänkäkurppakaan lehahda. Rallin viimeinen vartti vietetään Kyläsaaren rannassa ja loisitaan Nikanderin, Heiskasen ja Hällstenin seuraa – onnistuneesti, kun isot pojat spottaavat Myllypuron päältä MAAKOTKAN! Eikä rallia ollu kun pari minsaa jäljellä. Jäätiin vielä skaban loputtua staijaamaan ja seuraamaan chrysan liikkeitä, ja äkkiäkös sillä oli sekä piekana että hiirihaukka seuranaan =D vaan minkäs teet, nää kuuluu pelin henkeen, mut lepposa, riemukas ja linturikas lokakuinen retkipäivä tästä kuitenkin saatiin. Kyläsaaresta lähtiessä kiitin Aapoa ja Nikoa ralliseurasta, en venyny purkuun kun piti lähteä taas Hämeenlinnaan. Kiitos ja anteeksi kaikille muillekin kanssarallaajille!

Ralli oli ennätysralli – kokonaislajimäärä ennätyksellinen 102, uusia rallilajeja havaittiin kolme (muuttohaukka, suosirri ja virtavästäräkki). Mainittujen lisäksi rallissa havaittiin mm. valkoselkätikka, nokkavarpunen, merihanhi, kapustarinta, ampuhaukka ja naurulokki. Voittajajoukkueella uutena enkkana huikeat 82 lajia, onnea Ellermaa, Tali ja Sulander! Salmela, Björkell ja Aintila ylsivät lajia vajaalla lajilla vanhaan rallienkkaan, 78 pinnaa antoi jaetun kuudennen sijan. Joukkueita mukana yhteensä 20 ja osallistujia yhteensä 50, ennätyksiä nekin.

Tuplaviski kuittaa.

Rallin tulokset. (c) Otso Häärä