1.3.2017

Helmikuun puolelta: talvilajeja, pari klassista pöllöyötä & talvilintulaskentojen kevätkierrokset



Jurmosta kotiutumisten jälkeen koitti lähtö Lammille; Susu tarvitsi apua täpläverkkoperhosen toukkien talvehtimiskokeissa ja samalla sai hyvän sauman ornia biologisen aseman ympäristössä. Samaan jaksoon osui yksi talven kovimmista pakkaskausista, lähtöpäivän jälkeisenä aamuna mittarit näyttivät -27 astetta! Kunnon rapsakka ja nipistelevä kylmänpurkaus, reissun aikana valo ja lumiset maisemat olivat mitä ihanteellisimpia. Ja haviksiakin kertyi; aseman pihapiirissä näkyi ja kuului pitkään paikalla viihtynyt pähkinänakkeli ja Linnavuoren viereisellä nyppylällä huusi pähkinähakki. Yöaikaan lehtopöllö kitisi ja auringon noustessa varpuspöllö vislasi, skaalaakin, todella upeasti aivan aseman takan olevassa metsässä! Ja vielä mitä, kertaisku aseman reviirin ulkopuolelle antoi samasta metsiköstä 2 koiras-valkoselkätikkaa! Molemmat näin samanaikaisesti, löytäessäni ruokailevan koiraan kuulin samanaikaisesti vasetin rummutusta ja tsekatessani sen paikan, sieltäkin löytyi koiras. Jos Jurmon jakso oli komeaa talviretkeilyä harvalukuisten talvehtijoiden kannalta, niin nyt onnistui monta hyvää laatulajia todella pienellä jaksolla ja kauniissa talvisissa oloissa. Mitä nyt oli niin perkeleen kylmä ettei pystyny valokuvaamaan! Kiitos Joose Lassilalle nuotiokahveista ja avusta cinxiahommissa!


Laajakulmaviritystä ruokinnalla



Näiden retkeilyhetkien jälkeen kevätflunssa sotki tikka-ja pöllöretkisuunnitelmia. Tervehdyin juuri ja juuri kiertämään Mäntyharjulla sijaitsevat kaksi talvilintureittiä aivan helmikuun lopulla (26.2.). Jälkisairasteluja välttääkseni yritin ottaa kierrokset mahdollisimman rennosti, ja mikäs siinä, kun helmikuun viimeisenä sunnuntaina pakkasta oli lähinnä nimeksi ja tuuli oli tyyntynyt täysin, jolloin rummuttavat käpytikatkin kuuluivat horisontin takaa. Päivästä kertyikin ihan hyvä tikkapäivä, kun kahdella eri reitillä (yhteispituus n. 17 km) näkyi ja kuului 35 käpytikkaa, 3 palokärkeä, 5 harmaapäätikkaa ja 2 pikkutikkaa! Jälkimmäisin laji ei ole eteläisen Savon näillä kulmilla sitä jokapäivisintä tavaraa. Myös metsäkanalintuja näkyi pitkästä aikaa kokonaisvaltaisen pirteästi: 8 pyytä (4 eri parvea), ukkoteeri ja koppelo!


Harmaapäätikka kähmyilee



Näissä metsätaloustähteissä ei ollu pohjantikkaa...


Tali- ja sinitiaiset tuntuvat olevan jo reviireillä, ruokinnoilla yhtä keltasirkkuparva lukuun ottamatta oli aikas hiljasta. Pyrstötiaisia näkyi pari pientä parvea, mutta hömö- ja töyhtötiaisisa osui kohdalle yllättävän vähän keskitalven laskentoihin nähden. Puukiipijöitä taas tuntui löytyvän keskimääräistä enemmän.

Puujyräilyä



"Notta mikä hitto tuo o?"

Kun tyyni keli jatkui iltaan asti, yritin vielä tehdä yhtä pöllöpistoa - vähän raajarikkona, vasen reisi leikkas hieman kiinni pitkän paikallaanolon jälkeen. Nilkutin itseni Hietaniemessä yhdelle sopivalle kuuntelupisteelle, mesta sijaitsee tuoreemmaltaan perustetun laskentareitin varrella. Olin visioinut aikaisemmin, että tämä vähän korkeampi maastonkohta, ympärillä aika paljon hakkuuta, tähän vois tyynellä säällä kuulla pöllöjä! Nyt oli keli kohdallaan ja jo kävellessä paikalle, vajaa tunti auringonlaskun jälkeen, kuulin muutaman kerran puhaltaneen viirupöllön! Lupaavaa! Sit aloitin lupaavalla paikalla jäpittämisen ja kymmenen minuutin odottelun jälkeen eteläisestä horistontista kuului keskipitkä, aavistuksen ylöspäin nouseva puputussarja - helemipöllö! Siinähän melkein jo hymyilytti. Suupielet nousivat pieneen virneeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun myöhemmin illalla anoppilan pihalle kuului ilmeisesti sama viirupöllö. Vai olinko mie jopa innoissani? =D


Pöllöillä riittää ruokaa ainakin yhden ruokinnan juurella.

Ennen flunssakautta ehdimme tekemään Susun kanssa pienen retken Korkeasaareen. Ihan piristävää käydä täälläkin kerran talvessa, tutuistakin kavereista löytää aina vähän uusia puolia tai todistaa uusia tilanteita. Ja tunnelmia.





















Sit asiaan. Tiiran etusivu huutaa jo kevään ensimmäisiä kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Se olis jo karvanaamankin aika tehdä ensimmäiset muuttolintujen vastaanottoretket Hankoniemen kärkeen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti