9.12.2016

Batumi 2016, osa XI – Encore: elämää suurempaa kotkamuuttoa









17.10. Sakhalvasho, Post-Count D 1

Ensimmäinen laskennan jälkeinen päivä koitti synkkänä, varmaankin lokakuun pahin sadepäivä, pitkälle iltapäivään asti saatiin taukoamatonta kaatosadetta. Tänään suoritettiin viimeiset lähtövalmistelut, inventaariot, pakkaamiset – ja hyvästit. Gabi & Romain lähtivät kohti Kazbegia, John iltalennolla kohti Englantia, Dries ja Diego puolestaan järjestivät parin päivän excun Svanetiin. Itse olin pitkään kahden vaiheilla, että mitä sitä tekisi, mutta lopulta päätin Svanetiin lähdön sijaan suunnata Shuamtaan reissun viimeiseksi päiviksi. Svanetissa olisi liian vähän aikaa käytettävissä suhteessa matkustamiseen liittyvään säätämiseen, joten viimeisten öiden viettäminen Elzan suojaisessa ja idyllisessä paikassa sijaitsevassa kodissa olisi just hyvä lataamosessio ennen Suomeen palaamista. Jos sataisi vettä tai muutto ei kulkisi, niin ehtisi myös työstämään blogia.

Merabi lähti kuskiksi ja samalla keikalla Dries ja Diego piti heittää bussiyhteyksien päähän Batumiin. Vaan en mä ihan niin sujuvasti Shuamtan lataamoon päässyt, vaan se klassinen ”Georgian random effect” pääsi yllättämään ja Merabi kuskasi minut GEORGIALAISIIN HÄIHIN. Sakhalvashon kylän tyttö Meggie avioitui ja bileet olivat kaksipäiväiset, kuten täkäläisittäin yleensä käy. Se tämän reissun lintuanekdoottikin täytettiin kun matkalla näin jonkun joutomaan reunalla nököttäneen nuoren punakottaraisen.

Ilmestyin juhlatilaan päätäni pyöritellen ja hölmö hymy naamalla. Salin täyttivät parisataa henkeä ja varmaankin 95% tuntemistani georgialaisista löytyi tästä tilasta. Ja kun parrakas länsieurooppalainen saattaa herättää hieman huomiota, niin äkkiäkös sille samalle tuttujen listalle sai kirjata muutaman turhan innokkaasti kotiviiniä kaatavan kylähullun ja tungettelevan bimbon =D

Tunnelma oli sellainen georgialaisia stereotypioita kärjistävä: juhlien taustalla soi huonoa teknoa aivan liian lujalla, yksikään hengitystieoireista kärsivä ei sietäisi sitä suljetussa tilassa poltettavan tupakan määrää, mikrofoniin huudetaan ja miehet olivat tässä vaiheessa aivan änkyrässä ja hyvä osa naisväestä melko vaivaantuneen näköistä – erityisesti sulhanen oli niin seipäässä jo kolmelta iltapäivällä, että mitenköhän miehellä riittää kisakuntoa toisena hääyönään. Noh, olipahan kokemus, onneksi oma pää kesti ne kotiviinit ja selvisin illaksi Shuamtaan Elzan talolle.









Hääpari kakun äärellä

Nää on vaarallisia ukkoja

Suvun matriarkoillakin oli kivaa.


18.10. Shuamta, Post-Count 2


Häistä tarttui jotain epämiellyttävää mukaan – klassinen loppureissun flunssa! Kurkkua raastaa ja heikottaa, eikä yöllä uni tullut. Keli jatkui epävakaisena vielä aamulla, oikeastaan onneksi, sillä aamupäivän sai vielä lepäillä rauhassa ilman sellaista painostavaa ”pitäskö lähteä tonne ylös” –fiilistä.

John vihjasi minulle eilen, että ”älä odota liikoja, siellä voi olla selkeälläkin kelillä aika hiljaista”. En mä oikein tiedä mitä mä odotin, mutta tänään staijasin lopulta reilut neljä tuntia puoli kahdestatoista eteenpäin. Ehkä se ensimmäinen viisiminuuttinen oli hiljaista ja näyttikin siltä, että saavuin paikalle oikeaan aikaan. Kelin kirkastuessa myös muuttoa lähti käyntiin, ensin aseman ympärille ja itäpuolen kukkuloille kertyi kohtalaisia vulpinusparvia.

Positiiviseksi yllätykseksi hiirihaukkamuutto eskaloitui aika näyttäväksi! Kukkuloilla parvikoot kasvoivat ja päältä lappasi koko ajan enemmän ja enemmän lintuja, parhaimmillaan syynissä oli 3-4 erillistä petovirtaa ja kotkien kanssa piti jopa kiirettä! ”Tuolla! Tuolla! Sviddu tuollakin!”, pientä hyperajoa vaikka se flunssa painoikin vähän päälle. Pariin otteeseen kotkia tuli aivan älyttömän nätisti aseman ohi, oikeastaan samassa löyhässä parvessa ensin nuori arokotka, perään vanha arokotka, nuori keisarikotka, esiaikuinen arokotka, nuori arokotka ja taas vanha arokotka! Ihan vaan muutaman minuutin sisään!

… eli ihan hyvä lintupäivä tästä kehkeytyi. Hiirihaukkoja meni varovaisimman arvion mukaan tuhansia, tai meno näytti ainakin siltä, mitä on tottunut näkemään sellaisina päivinä kun laskennan tulos on vähintään tuhansissa. Pikkukiljukotka (27m) ja käärmekotka (32m) olivat runsaimmat kotkat, ja kotkia jäi määrittämättä 18 yksilöä. Varmaan useampi jäi näkemättä. Laatua sen sijaan edustivat 21 kiljukotkaa ikäjakaumalla 3 nuorta, 3 esiaikuista ja 15 vanhaa (muutama vanha meni päältä ja viereltä nätisti), 16 arokotkaa jakaumalla 8 nuorta, 3 esiaikuista ja 5 vanhaa (tänään näin sesongin hienoimmat vanhat linnut, ainakin tähän mennessä, ja pari vanhaa meni aivan varmasti ohariksi kun ei vaan saanu etäisyyden, valon tai taitojen takia naulattua), sekä 2 nuorta keisarikotkaa ja rannikon puolelta mennyt nuori hanhikorppikotka.

Kotkien ohella kehtasi fiilistellä muutakin. Havikseen kirjasin mm. 12 mustahaikaraa, kivana anekdoottina 2 vanhaa mehiläishaukkaa. Haarahaukat olivat myös mielenkiinnon kohteena ja milvuksia menikin rannikon puolelta se viitisensataa lintua – edelleen hyvä määrä ajankohtaan nähden! Suohaukat alkavat oikeasti olla vähissä, en nähnyt viittä ruskosuohaukkaa ja kahta arosuohaukkaa (nuori ja naaras) enempää. Vulpinusten seasta löysin 2 arohiirihaukkaa. Pienempiä petolintuja oli myös hyvin liikkeelle, lähinnä tuulihaukkoja ja varpushaukkoja, joiden seasta tutkaan osui pari pikkutuulihaukkaa ja ampuhaukka.

Kunniamaininnan saavat 2 vanhaa muuttohaukkaa, jotka menivät aika lailla samaa linjaa pitkin silmien tasalla länsipuolelta, kumpainenkin määrätietoisessa matkalennossa.

Viihdettä irtosi muistakin taksoneista. Kyyhkymuutto on – tietenkin – vilkkaampaa kuin koskaan aikaisemmin olen Batumissa nähnyt. Kurkia meni muutama pieni parvi, ruostesorsia 4 linnun ja rannikon puolelta 85 mustavariksen porukka. Myös 83 töyhtöhyypän parvi antoi vähän ihmettelemisen aihetta, valitettavasti osoittautui lajipuhtaaksi. 120 arokiurun parvi oli jo henkeä salpaava ja komeaa summaa olis saanu, jos kauempaakin menneet kiuruparvet (yht. 175 lintua) olis saanu määritettyä. Taivaalta kuului myös 14 kangaskiurua, 3 lapinkirvistä ja nokkavarpunen.

Pilviä maisemassa

Sadepäivien jälkeen hiirihaukkoja on taas hyvin liikkeellä





Raakaa todellisuutta laskennan jälkeen - niitä lintuja ammutaan edelleen.



Ranskalaiset olis kyyhkymuutosta innoissaan

Kauan kaivattuja kurkia!





Piti ihan erikseen dokumentoida tätä muutakin faunaa

Näillä kavereilla oli turhankin runsas esiintyminen...

Oli kiva kävellä tietä alas majatalolle. Perhe on yksi mukavimmista, jonka huomissa olen Georgiassa aikaani viettänyt, ruoka on erinomaista. Seuraa saa jos sitä haluaa, mutta kun majoittuu yläkerran tilavassa huoneessa, niin rauhasta ja omasta tilasta osaa myös nauttia.

Lintuhavainnot eivät jääneet tähän, sillä auringon laskun aikaan Elzan isä huikkasi minut talon etupihalle – taivaalta kuului kauhea kurkimetakka ja valtava aura suuntasi kohti etelää! Hätäpäissäni laskin parven kooksi 930 kurkea! Kyllä niitä täältäkin menee, kun myöhemmin illasta kuului vielä kahden parven ääniä. Illansuussa Giacomo ja hänen maahan saapunut tyttöystävänsä saapuivat myös Elzan taloon, viipyvät yhden yön ja lähtevät seuraavan päivän iltana kohti Tbilisiä.

Lataamossa on hienot puitteet

Isäntäväkeä sadonkorjuulla

Tammitikkaa, etelänpuukiipijää, caesia-pähkinänakkelia...



Gruusialainen autotalli



Sesonkihedelmänä persimoni

Iloista isäntäväkeä.




19.10. Shuamta, Post-Count 3

Harvoin sitä saa, etuoikeutetusti, valvoa ikkunan takana naukuvan lehtopöllön takia. Tosin kurkku on edelleen kipeänä ja flunssa vie voimia, joten olisin mä sitä lepoakin arvostanut.

Tälle päivälle kohdistui vähän ristiriitaisia odotuksia. Sääennuste näytti selkeää koko päivälle, joten halusin päästä ylös staijipaikalle jo ennen auringonnousua ja havainnoida aamun varpuslintumuuttoa. Toisaalta, jos keli olisi liian selkeä, petolinnut saattaisivat karata itäkautta ohi – ja olin siinä luulossa, että sateiden aikana patoutuneet massat olisivat menneet jo eilen.

Toisin kävi. Ei tällaista olisi kukaan Batumi-kävijä osannut odottaakaan.

Onnistuin urheilemaan ylös laskentapaikalle ennen auringonnousua melkoisen peippometelin saattelemana. Varpuslintumuutto oli odotetun voimakast parin ekan tunnin ajan, seassa meni järrejä, rautiaislajeja ja muuta, mm. 25 kangaskiurua (yksi 12 linnun parvi), pari hemppoa, muutama parvi pikkukäpylintuja, mukavat 49 nokkavarpusta (14 ja 9 linnun parvet) ja 4 harmaasirkkua. Lähempänä puidenlatvoja meni pari parvea kuusitiaisia ja laskentapaikalla hengaili 2 vuorisirkkua.

Petolintua oli ilmassa heti auringonlaskun aikaan ja ekan valoisan tunnin aikana näin joitakin satoja idänhiirihaukkoja, siinä missä haarahaukat painelivat edelleen rantalinjaa pitkin – ja edelleen hyvinä määrinä! Ennen puoltapäivää havikseen oli kirjattuna n. 1 600 haarahaukkaa, koiras-arosuohaukka, koiras-sinisuohaukka, nuori ampuhaukka, 7 ruskosuohaukkaa ja meren puolelta mennyt 85 mustavariksen parvi.



Haarahaukka ohittaa kuuta

Yli 1600 milvusta on lokakuun puolivälin jälkeen kova summa

Kuusitiaisia liikkeellä!


Hiirihaukkamuutto käynnistyi uudelleen, oikeastaan parin eri aallon kautta, klo 9.20-9.50. Tavaraa meni hyvin päältä ja idän puolelta. Klo 10.15 käynnistynyt uusi aalto toi mukanaan ekat kotkat, pari esiaikuista arokotkaa ja itäpuolelle ilmestyneen vanhan keisarikotkan! ”Perkele, tuo ei oo niskalaikku, tuo on kruunu!” Myös melkoinen elkoinen silhuettiero muihin täkäläisiin kotkiin verrattuna. Ja aika pian tämän jälkeen  W1-sektorilta (eli suht läheltä) meni 4-5kv-keisari! Hyvästä alusta huolimatta olo alkoi tässä vaiheessa olemaan aika naatti, kun flunssa ja lyhyet yöunet veivät parasta terää pois. Päivä osoittautui enemmän tai vähemmän pilviseksi, joten päätin vielä jäädä paikoille, josko sitä näkisi muutaman keisarikotkan lisää…

Puoli yhden aikoihin hiirihaukkojen muutto voimistui ja näköpiiriin eksyi lisää kotkia. Ja hienot parvikombinaatiot jatkuivat, kun pian muuton voimistuttua idässä oli näkyvillä samanaikaisesti nuori ja vanha keisarikotka, ja heti niiden perässä saapuivat vanha kiljukotka ja seuraava nuori keisarikotka! Pikkukiljukotkat tuntuivat olevan selkeässä vähemmistössä ja kotkavariaatio oli aivan järjetöntä, kun yksi toisensa jälkeen näkyviin tupsahti eri-ikäisiä arokotkia, vanhoja kiljukotkia ja siihen keisarikotkat päälle.

Klo 13 aikoihin meno näytti todella lupaavalta, joten säikähtihän sitä kun suurin osa linnuista näytti suuntaavan kauas rannikon puolelle! Määrittämättömien kotkien laskeminen horisontista ja huonosta valosta ei hirveästi innostanut, mutta ei mahtanut mitään, suuressa virrassa meni kotkia toisensa jälkeen ja tähän mennessä kaikki havaitut olin onnistunut määrittämään. Onneksi aika pian Shuamtan staijipaikan ympärille ilmestyi lisää kotkia ja muuttoa meni monella eri sektorilla. 

Ja siitä se hulluus alkoi.

Aika pian huomasin, että en enää hallitse tilannetta vaan sitä piti keskittyä katsomaan kotkia tilanteen mukaan, sinne missä lintuja oli eniten, lähimpänä tai parhaassa valossa. Käytännössä katsoen pyörin seuraavat neljä tuntia jatkuvasti Berlebachin ympärillä, liike ja kiroilu pysähtyi oikeastaan siihen kun piti yrittää kirjata haviksia ylös. Jeesussaatana se oli hullua! Kotkageneraattori pyöri vimmaista vauhtia ja puski käytännössä jatkuvasti laatulintua yli ja idän puolelta. Esimerkiksi itäpuolella oli samanaikaisesti näkyvillä kaksi 3kv-keisarikotkaa, arokotkia meni lyhyen ajan sisään 9 ja 7 linnun parvet, useammasta erillisestä muodostui 30 arokotkan ja parin keisarikotkan parvi, sitten seuraavassa parvessa oli 2 vanhaa ja nuori keisarikotka, 7-8 arokotkaa ja muutama kiljukotka.

Giacomo tyttöystävineen saapui juuri sopivasti paikalle, ihmettelemään taivaalla ja kukkulalla tapahtuvaa. Näin edes osa tilanteesta saatiin haltuun, kun silmäpareja oli kaksi lisää ja kun työn alla olleet kotkat saatiin määritettyä, niin ystävät huikkasivat jo seuraavista. Jossain vaiheessa mun piti hylätä arokotkien kirjaaminen kokonaan ja laskea niistä omalla solulaskimellani, mutta muita lajeja ehti vielä kirjaamaan iälleenkin. ”Kaks vanhaa clangaa, nuori clanga, pari pomaa, taas kaks vanhaa clangaa”, siellä ylivoimaisena valtalajina esiintyvän arokotkan seassa.

Kehtaan sanoa, että kotkamyllyn seuraaminen keskeytyi hetkeksi. Uskalsin toivoa ääneen, Giacomon kuullen, että tänään jos koskaan menee ”iso musta”. Siitä meni se puoli tuntia, edelleen poimin taivaalta kotkia ja kirjasin niitä ylös, sit rutiininomaisesti katoin että ”tossa on seuraava iso lintu”. Putki kohti ja seuraavaksi minuutiksi kaikki muu tuntui pysähtyvän: MUNKKIKORPPIKOTKA!!! Tähän mennessä pienen ja vähäisen elämäni hienoin! Esiaikuinen lintu ohitti noin kilometrin päästä upeassa valossa ja seurasin sitä niin pitkään, kunnes se rundasi pilven sisään ja katosi. Toki muun muuton mukana menneet 4 hanhikorppikotkaa olivat intoilun arvoisia – Batumissa sekin on erittäin kova päiväsumma!

Varttia vaille neljä muutto osoitti vähän rauhoittumisen merkkejä – kotkia olis ehtiny kattomaan pidempäänkin, mutta kroppa kävi vielä vähän ylikierroksilla =D klo 17.15. viimoset kotkat tuli alas nätissä valossa, ja vasta sitten kehtasin sanoa itselleni, että nyt vois mennä alas statseja tekemään. Olo oli päivän päätteeksi aivan piesty, eikä ihmekään, kun tällaisia tilastoja katselee:

Käärmekotka 34

Pikkukiljukokta 74

Kiljukotka 93 !! – 5 juv, 9 imm, 4 add + 33 ilman ikäkirjausta

Arokotka 294 !! – 17 juv, 22 imm, 17 ad + 238 ilman ikäkirjausta

KEISARIKOTKA 34 !! – 20 juv, 5 imm (mm. yks 4-5kv), ja huikeat 8 ad!!

Kotkalaji 118

+
Pikkukotka 1t1v
Arohiirihaukka 6, sen mitä kotkien ohella löyty
Hiirihaukkoja meni helposti useita tuhansia, ehkä jopa yli kymppitonnin.

Lukuja äimistellessä kannattaa huomioida, että kaikkeen ei pystynyt, keskityin lähimpiin / suurimpiin parviin ja parhaimmassa valossa oleviin lintuihin, aina ei pystynyt katsonut kunnolla itään kun päältä meni paljon lintuja. Eikä kaikkia hyvin nähtyjäkään kotkia pystynyt määrittämään. Puhumattakaan kotkien kokonaissummasta, varmasti kauempaa meni kotkia joita en edes havainnut ja pystynyt kirjaamaan ylös kokonaistilastoihin. Lisäksi, kaikki lajilleen määritetyt kotkat on määritetty myös karkeasti iälleen, ajan puutteen takia osa kiljukotkista ja arokotkista kirjattiin ilman ikätietoja. Enkä mä sitä kiellä että kaikki määritetyt linnut olis määritetty oikein =D

Silti kehtaan väittää, että ei tällaista nää missään muualla maailmassa ja Batumin tasolla päivä oli ainutlaatuinen - tässä meni kolmella lajilla melkein enemmän yksilöitä kun nähdään keskimäärin sen laskentasesongin aikana! Totta kai Isrealessia menee parhaina päivinä monta kertaa enemmän arokotkia, puhumattakaan 80-luvun huippupäivistä, mutta Shirihain Raptor Migration in Israel and the Middle East (2000) ei tunne kiljukotkalta ja keisarikotkalta näin korkeita päiväsummia, vaikka lähelle on päästy.

Järjetön päivä.

“It’s easy to stay awake – when your blood is boiling!!”


Hiirihaukkojen kirjoa

Arohiirihaukka eksyi kuvaan

Käärmekotkia menee edelleen ihan kivoja määriä

... ja hyvänäkään kotkapäivänä kaikkia, edes läheltäkään menneitä kotkia pysty ihan tarkasti määrittämään. Muutoin ihan hyvän näköinen kiljukotkaksi (järkälemäinen nokka, tummat peitinhöyhenet, pitkä 7. käsisulka), mutta sisempi puolikuu on aika vahva. Toisaalta, ulompi puolikuu rönsyää kohti käsisulkia, mikä on hyvä clangan tuntomerkki.

Sama lintu.

Onneks kaikki kotkat ei oo ihan niin vaikeita.

"Imperial Eagleee!!"

Arokotkamössöä. Joku keisarikin siellä taitaa seikkailla...



Tajuhan tässä lähtee





Lisää tulee!





Vanhaa arokotkaa...

... toisensa perään!





Sekaan mahtuu suurempiakin: hanhikorppikotka...

... ja munkkikorppikotka!!

Pjärkele!

... ja vielä lisää laatulintua!






20.10. Shuamta, Post-count 4

Toisin kuin eiliselle, tälle päivälle kohdistui jopa oikeita odotuksia! En mä samanlaista massapäivää meinannut, mutta ”klassisen kaavan mukaan” huippumuuton jäljiltä pitäisi seuraavana päivänä nähdä vähintään häntiä ja näkemään laatulintua, hyvin ja toivottavasti vähän rauhallisemmin.

Aamu oli jälleen pilvinen ja taivaalla meni hyvää, eilisen kaltaista peippomuuttoa, mutta petolinnut olivat aamun aikana aika vähissä. Nokkavarpusia kirjasin tällä kertaa 53 ja kangaskiuruja 25, lisäksi taivaalta kuului haarmasirkun ja punatulkun ääniä – jälkimmäisestä retkenpinna!

8.30-9.30 oli aika hiljaista, siinä klo 9.40. spottasin ekat kotkat (2 nuorta kiljukotkaa) ja puoli tuntia myöhemmin alkoi jo paljon parempi rähinä, kun löysin länsipuolelta samasta nosteesta nuoren keisarikotkan, nuoren arokotkan ja esiaikuisen fulvescens-kiljukotkan! Kotkameno taukosi uudelleen yhdentoista jälkeen, ja tässä välissä ehdin näkemään muutaman vanhan arokotkan, vanhan kiljukotkan ja 3kv-keisarikotkan oikein nätisti.

Iltapäivän ensimmäiset tunnit olivat taas vähän ailahtelevia, vähän ennen yhtä hiirihaukoilla oli ihan hyvää yritystä, mutta se hyytyi suht nopsaan. Kahden jälkeen länsipuolelle muodostui etäinen ja harva, mutta tasainen virta ja kotkien katselu oli enimmäkseen kaukoputkella tihrustamista. Kolmen jälkeen taivaalla oli entistä enemmän pilviä, etelässä näkyi vähän sateen uhkaa eikä ilmassa ollut enää hirveästi nosteita, niin päivän päätteeksi seurasin vielä pohjoispuolella häröilleen kahdeksan kotkan porukkaa; yksi jäi sinne, yksi katosi ja lopulta nuori & esiaikuinen arokotka, vanha, nuori ja 2 esiaikuista kiljukotkaa ohitti staijauspaikan suht matalalla ja suht nätisti.

Ihan nätin kotkayhteenvedon mä sain silti aikaiseksi:

Käärmekotka 12
Pikkukiljukotka 10
Kotkalaji 16

Kiljukotka 26
- 4 juv, 7 imm, 13 ad ja 2 imm fulvescens (jälkimmäinen fulvescens löytyi kaukaa pohjoispuolelta ja ohitti lopulta parin kilsan päästä lännestä, silloin tosi huonossa valossa)

Arokota 24
- 8 juv, 6 imm ja 10 ad

Keisarikotka 5
- mainittujen nuoren ja 3kv:n lisäksi:
- 1 nuori plusmiikasta, meni melkein ohariksi
- 1 vanha idän puolelta, säikähdin vähän että ”mikä helvetti tuo nyt sitten on” ja lopulta iski aivan kauhee raritärinä / euforiavapina päälle kun ei ensin välähtänyt – lisäksi linnun vasen siipi oli ammuttu!
-  1 vanha tosi nätisti lännen puolelta, tällä oli suht täplikäs ruumis ja vähän epämääräisen näköinen pyrstö, ehkä 5kv?

Näiden lisäksi taivaalta löytyi n300 haarahaukkaa, vanha ja nuori mehiläishaukka, nuori merikotka, 2 pikkukotkaa, 2 ruskosuohaukkaa, naaras-sinisuohaukka, 9 arohiirihaukkaa ja 13 mustavarista. Ihan kelpo päivä ja yksi vielä jäljellä!





Komea esiaikuinen keisarikotka tuli aika hyvin päälle.








Incoming! Vanha arokotka!







21.10. Shuamta, Post-count 5

Yöllä satoi aika rankasti vettä ja aamulla odotti täysin pilvinen taivas. Ylhäällä vietetyt kaksi ekaa tuntia olivat täysin pilvisä ja vasta aamuyhdeksän aikoihin näkyi sinistä taivasta. Peippomuuton seasta kuului 34 nokkavarpusta ja 8 kangaskiurua, eka näkemäni iso petolintu oli arohiirihaukka, ja hiljalleen sitä rupesi näkymään lisää petolintuja.

Kymmenen jälkeen ympärillä oli paljon alapilviä ja muutto vaikutti hyvin hiljaiselta. Sumussa meni mm. pikkukiljukotka, vaalea pikkukotka nuori sinisuohaukka. Tästä tunti eteenpäin muutto oli jo hyvässä vauhdissa ja laatua tulee! Ekassa aallossa meni oikein hienosti vanha keisarikotka, vanha arokotka ja 2 vanhaa kiljukotkaa, ja heti perään nuori ja 3kv-keisarikotka, nuori arokotka ja esiaikuinen kiljukotka!

Aamu- ja keskipäivästä näytille tuli lisää kotkia, suht matalalla ja erittäin hienossa valossa (harvat alapilvet vähän pehmentävät muutoin raakaa valoa), erityisesti keisarikotkat ja vanhat arokotkat olivat sitä nautinnollisinta silmäkarkkia. Ja aina oppii lisää: yksi aika läheltä ohittanut, idästä lounaaseen suunnannut lintu oli liitäessään hyvin pikkukiljukotkan muotoinen, mutta hirveen tumma, kokotummalla päällä ja heikoilla Aquila-laikuilla varustettu, mutta kun se pysähtyi rundaamaan, niin vahva siipisulkien poikkijuovitus ja tumma takareuna näkyi hienosti – vanha arokotka! Ei ollu niskalaikkua! Kahden kilsan päästä tuo ois voinu mennä liian helposti vanhana kiljukotkana…

Jo aika aikaisin, yhdeltä iltapäivällä, ympärillä oli niin paljon alapilviä että suurin osa linnuista suuntasi lännemmäs, onneksi valo oli vielä ok-tasoista määritysten kannalta. Tähän aikaan päivästä havikseen kirjattiin 2 hanhikorppikotkaa ja lisää vanhoja arokotkia.

Kolmelta iltapäivällä linnut olivat jo niin kaukana ja huonossa valossa, eikä kotkiakaan mennyt edes nimeksi, joten päätin suorittaa lähtörutiinit, kantaa penkin turistisuojaan, juoda viimeiset mate-haudukkeet ja kumartaa jokaiseen ilmansuuntan, ja lopulta poistuin staijauspaikalta lapinkirvisen huutaessa taivaalla.

Aquila-kotkien ohella näkyi 4 ruskosuohaukkaa, vanha ja kolme nuorta mehiläishaukkaa, 9 arohiirihaukkaa, 9 käärmekotkaa, esiaikuinen merikotka ja 2 pikkukotkaa.

Ja sitten viimeisen päivän päätähdet:

Pikkukiljukotka 8
Kotkalaji 10

Kiljukotka 21
- 4 juv, 9 imm ja 8 ad
- lähes kaikki nuoret olivat tosi tummia, lähinnä enemmän tai vähemmnän paksu juova siiven yläpinnan peitinhöyhenkentässä

Arokotka 30
- 4 juv, 5 imm, 21 ad (!!)

Keisarikotka 7
- 3 juv, 2 imm, 2 ad
- 1 ad, 1 juv ja 1 imm peräjälkeen, myöhemmin 1 imm ja 1 juv W2-sektorilta hienossa valossa
- 1 vanha saapui itäpuolelta, meni lopulta hienosti päältä!
- 1 nuori kaukana pohjoispuolella päivän päätteeksi, viimeinen havikseen kirjattu kotka

Nyt oli ikäjakaumat kohdallaan! Tällä muutolla täällä olis kannattanu staijata vaikka sinne kuun loppuun. Mutta paronin hommia se ei olisi ollut ollut, sillä viiden päivän soolostaijien jälkeen oli aika lähteä kotiin. Mutta minä kun luulin, että viimeisillä päivillä olis ollu hyvin aikaa viimeistellä blogia =)

Sakhalvashon staijipaikka ammottaa tyhjyyttään

Pilvisyys vaihteli tänään aika reippaasti





... ja välillä näkyvyys putoili aika pahasti

Onneksi näkymät lopulta selkeni, niin pääsi muuttoakin näkemään

Varpushaukka eksyi lähelle





Arokotkia piisasi vielä viimeiselle päivälle







Iltapäivästä oli taas umpipilvistä ja huono valo - sopivat olosuhteet vanhan keisarikotkan ohitukselle







Sysimusta lintu näyttää näissä kuvissa vielä mustemmalta.




Seuraavana päivänä sanoin Elzan perheelle hyvästit, Ruslan poimi minut Shuamtasta ja heitti lentokentälle. Lennot sujuivat onneksi mutkitta eikä sen suurempia yllätyksiä matkan aikana ollut. Kiitos lukijoille! Syksystä tulee blogiin vielä loppuyhteenveto.




So long...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti