 |
|
 |
10.9. Shuamta, D 24
Kaikkien mehiläishaukkojen laskeminen Sakhalvashon asemalta
loppui juuri oikeana päivänä, yli kolmannes tämän päivän massoista oli
haarahaukkoja! Ja kuten aikaisemmin aavistelin,
mehiläishaukka-haarahaukka-hiirihaukka –runsaussuhteiden tasaistuminen
tarkoittaa sitä, että me lasketaan entistä enemmän määrittämättömiä isoja
petolintuja (Batumislangina MediumRaptor tai MUID), koska kaikkia parvia ei
pysty seulomaan läpi riittävällä tarkkuudella. Pääasia että määrissä pysytään
kärryillä. Fenologian eteneminen tarkoittaa myös sitä, että asemien välistä ilmatilaa
pitää seuloa entistä tarkemmin ja kommunikoinnin pitäisi olla priimatavaraa.
Tässä vielä mitään katastrofeja koettu, vaan päivä oli
oikeastaan aika miellyttävä. Porukka oli todella oma-aloitteista ja
koordinaattori (joskin vähän väsähtänyt sellainen) työskenteli lähinnä
taka-alalla varmistaen, että homma pyörii. Massojen lisäksi dokumentoitiin 2 pikkukorppikotkaa, 12 käärmekotkaa, 135 ruskosuohaukkaa, 30
niittysuohaukkaa, 184 sirovarpushaukkaa,
38 pikkukiljukotkaa, arokotka ja 110 pikkukotkaa. Varpuslintumuutto on ihan
kelvollisella tasolla, törmäpääskyjä, keltavästäräkkejä ja peltosirkkuja menee
hyviä määriä ja tasaista tahtia. Ja ne mehiläissyöjät, aivan käsittämätöntä,
näin useita yli kahdensadan linnun parvia ja hyrinää kuuluu koko ajan. Paljonko
niitä menee, tuhansia, kymmeniä tuhansia?
Lisäksi edellisestä taivaanjumalasta tuntui olevan pitkä
tovi. ”How long does it take to see a Peregrine?”, mumisi koordinaattori, ja
oikeasti, aika nopsaan länsipuolen sektorille ilmestyi
tuttu ankkurisiluetti (ei HITTO tossa on PEREGRINUS) ja sit kyseltiin, että
kauanko siinä oikeasti kesti? 20 sekuntia? Ei perkele!
Koordinointikiireidenkin pitäisi kohtapuolin helpottaa, kun
oman osansa perunutta Rafaa saapui paikkaamaan ranskalainen Adrien Brun. Uutta
kaveria pitää tietysti sisäänajaa ensin muutama päivä, ennen kuin mies uskaltaa
ottaa täyttä koordinointivastuuta, mutta lupaavalta näyttää =)
Nyt on perhanan kova pikkukotkasesonki käynnissä:
 |
 |
 |
| Käärmekotkatkin kelpaa. |
11.9. Sakhalvasho, D 25
Hyvät lukijat! Tämä oli tärkeä päivä Batumissa, sillä pitkän
kalastelun jälkeen Annika Forstén ja Antero Lindholm saapuivat viimein
Batumiin! Merkkipäivän kunniaksi Georgian lounaiskulma pisti parastaan ja löi
päälle oikein mukavaa muuttomyllyä. Suohaukkojen meno oli virkeää jo
auringonnoususta asti, ensimmäisen puolitoistatuntisen aikana ynnättiin yli 200
suohaukkaa ja pienen tauon jälkeen meno jatkui hyvänä iltaan asti.
Suohaukkojen lisäksi haarahaukat pistivät parastaan. Muutto
oli ”sopivan” haastavaa, piti kiireisenä useamman tunnin mutta silti homma oli
hyvin hallittavissa. Adrenaliini tekee suomalaiselle ihmeitä ja massat toivat
mukanaan kaikenlaista kivaa. Anteron ja Annikan kanssa ehti välillä vaihtamaan
kuulumisia, huutelemaan hyviä lajeja ja ”kalibroimaan” suohaukkamäärityksiä ;)
päivän päätteksi olo olikin aika naatti, mutta niinhän se hyvän päivän jälkeen
kuuluu ollakin.
Sakhalvashon laskenta-aseman sigmoja ja herkkuja:
Haarahaukka 10054
Mehiläishaukka 667
Pikkukorppikotka 3
- Metka yhteensattuma: osa paikalla olleista turisteista
nuotitti "neophronin" laskentalinjan takaa, John kuittasi että näkyy. Mä kysyin, että minkä
ikäinen, vastasi että vanha, mutta mää sanosin että tuolla on myös nuori!
Käärmekotka 28
Ruskosuohaukka 290
Arosuohaukka 1
Niittysuohaukka 214
(määrittämättömät sirosuohaukat 83)
Pikkukotka 349
Sääksi 8
Punajalkahaukka 3
Muuttohaukka 3 (jebu ja jee)
- 1 parin kilsan päästä itäpuolella, 1”k ”eksyi kuvaan”
seuloessani itäpuolelta mennyt parvea, 1 sähläsi niin’ikään itäpuolen
milvusmyllyssä
Kyl kelpaa, illalla taivaalta kuului yöhaikaraparvi ja
sakaalien ulvontaa kuuluu melkein joka yö!
- - - -
Blogissa on vuosien saatossa ollut yhden sun toista
viittausta paronin musiikillisiin mieltymyksiin. Muutoin täydellisen päivän
päätteeksi Suomesta kuului sydäntä särkeviä uutisia. Yksi suurista on jälleen
poissa. Rock in Peace, Pecu Kinnari.
- - -
12.9. Shuamta, D 26
Oikein nautinnollinen syyskyinen päivä, joskin muutto kulki
pääsääntöisesti korkealla aseman yläpuolella. Antero ja Annika liittyivät
Shuamtan kokoonpanoon, samoin Paul Frenchin ryhmä saapui menoa ihmettelemään.
Koordinointi oli suht helppoa, samoin Sakhalvashon pääty sai omat virtansa
laskettavaksi.
Havisten seulomisen vois aloittaa pikkukotkista; ekat linnut
nähtiin jo aamukahdeksalta ja näitä karismaattisia lintuja lappasi pitkin
päivää, lopulta 187 pikkukotkaa oli
parempi päiväsumma mitä Sakhalvasho onnistui laskemaan. Melko poikkeuksellista,
sillä pennatukset yleensä suosivat rantalinjaa. 2370 mehiläishaukan ja 4139
haarahaukan peesissä paineli 10 mustahaikaraa, 25 käärmekotkaa, 93 ruskosuohaukkaa, 132 sirovarpushaukkaa, 2kv-arohiirihaukka
ja 61 pikkukiljukotkaa. Laskentapaikan
liepeillä elämöi 2 kaukasianuunilintua.
Päivän paras anekdootti saatiin tällä kertaa
nisäkäspuolelta: istuttiin Johnin kanssa tuijottamassa itäistä ilmatilaa, kun huomasin reunapuskassa liikettä – ja pian tasanteella häröili pieni
harmaa hiiri! Rupesin änkyttämään, että kato tota, kato tota (mies ei tiennyt
meinaanko mä lintua, hyönteistä vai mitä), hetki siinä meni mutta pian puolet
tiimistä oli tuijottamassa ilmeisesti pikkumetsähiirtä (tai jotain sen
kaltaista nisäkästä). Samalla Paul nuotitti aseman takana lentänyttä nuorta
arokotkaa, vastaus oli jotain tyyliin ”nyt
ei pysty, meillä on täällä jyrsijä!” Epeli rappeutti laskentaa pahemmin
kuin ohilentävä ptilo! =D
Sitä luulis että tässä on hyvä päivä kasassa. Olikin. Mitä nyt
Batumissa fiilikset voivat kääntyä päälaelleen sekunneissa, ja tänään karusta todellisuudesta muistutti kotoa löytynyt ja loukkaantunut nuori niittysuohaukka. Aslan, Sabukon
metsästysseurantaa pyörittävä natiivi, oli löytänyt linnun, ja tuonut sen
residenssiin. Siipi oli ammuttu täysin paskaksi, joten kuskasin linnun Ruslanin
naapuriin, lainasin naapurin puukkoa ja päästin linnun pahasta. Muistutti
kolmen vuoden takaisesta nuoresta arosuo-koiraasta, pistää edelleen
miettimään kuinka monen petolinnun muuttomatka katkeaa laittoman metsästyksen
takia – ja kuinka moni taivaalta alas ammuttu lintu jää maastoon kitumaan…
 |
| Hahmoja paikalla. |
 |
 |
| Tämän nuoren kaunottaren matka katkesi metsästäjän luoteihin. Kuva: Jani Vastamäki |
13.9. Sakhalvasho, D 27
Se tosiaan on syyskuu nyt. Kapusin asemalle vähän myöhemmin
pitempien yöunien jälkeen, ja siinä kesti pari tuntia ennen kuin – tähän mennessä
– sesongin pahin sekamelska käynnistyi. Lintuja ei loppujen lopuksi ollut kovin
paljoa, mutta asemien välinen ilmatila oli yhtä kaaosta; ne patalaiskat ja
sinne tänne rönsyilevät hiirihaukat näyttivät muille linnuille huonoa
esimerkkiä, kun petojen liikehdintä oli kaikkea muuta kuin järjestäytynyttä ja
laskeminen, saati koordinointi, on yhtä helvettiä. Vaikea sitä on paremmin
sanoin kuvailla, mutta totta se on, silloin kun yhden – yhden! – sektorin työstämiseen
tarvitaan 5 laskijaa (yksi laskee kokonaissumman, yksi määrittää haarahaukkoja,
yksi mehiläishaukkoja, yksi hiirihaukkoja, yksi kotkia ja suohaukkoja) ja silti
suurin osa tietokantaan kirjatuista linnuista on määrittämättömiä lintuja,
perkele.
Vaan hitot siitä, paperilta katsottuna muutto ja lajikirjo
on silmiä hivelevää: 7194 haarahaukan, 1501 mehiläishaukan, 1437 hiirihaukan ja
3215 ”iipeen” messissä meni mm. sama alueella sekkaileva kiharapelikaani, matalalla ohittanut naaras-idänmehiläishaukka, 2
pikkukorppikotkaa, 27 käärmekotkaa,
6 arosuohaukka (2 n ja 4 juv), 49
niittysuohaukkaa, 41 pikkukiljukotkaa, 2
vanhaa ja 1 esiaikuinen arokotka. Lyödään tähän päälle 509 pikkukotkaa, 2kv-sääksi
(!!!) ja VANHA PEREGRINUS, niin
upeasti kuin vanha Peregrinus nyt voi suinkin mennä, heitti länsipuolella parit
rundit vain pienillä käsisiiven näpäytyksillä, että kattokaa nyt saatana. Siinä
riitti ihmeteltävää, ja tämä kaikki vain Sakhalvashon puolelta!
Lajikirjo on ihan toista kuin pari viikkoa sitten, silti kuvausetäisyydelle eksyy lähinnä mehiläishaukkoja:
 |
 |
 |
 |
14.9. Shuamta, D 28
Ei perkele, päiväkirja huutaa tuskaa ja epätoivoa. Tänään
eivät taivaalla vellonut kaaos, resurssit ja ongelmienratkaisukyky oikein
kohdanneet. Onneksi edes osa ihmisistä on melko oma-aloitteisia eikä ihan
kaikkien kanssa tarvitse tapella joka päivä samoista asioista. Saatiin me
sentään vähän massaa kirjoille, ja edellisten päivien kaltaisen lajikirjon
joukossa meni mm. vanha pikkukorppikotka,
2 idänmehiläishaukkaa (k ja n), se
yksinäinen arohiirihaukka ja 13 alppikiitäjän parvi!
Nyt luulis kiireiden hellittävän, kun belgialaiset ja pitkän
tähtäimen Batumi-jyrät Filiep ja Johannes saapuivat Sakhalvashoon. Johannes
jeesaa ainakin raha-asioiden kanssa ja Filiep… noh, parempaa olkapäätä ei
koordinaattori voisi kuvitella =D
Kaiken tämän sählingin päätteeksi illalla iski yksi
pahimmista rajuilmoista mitä olen Batumissa koskaan nähnyt: kaatosadetta,
taivaan valaisevia salamia ja kuulosoluja tappavia räjähdyksiä aivan kylän
päällä. Istuttiin Ruslanin talon terassilla ja fiilisteltiin välähdyksiä, jyrinä
jatkui pitkälle yöhön ja sähköt oli tietenkin poikki seuraavaan aamuun asti.
 |
| Koiras-idänmehiläishaukka |
 |
| Beasts in the east |
 |
 |
| Sesongin puolivälin ryhmäpotretti I |
 |
| Sesongin puolivälin ryhmäpotretti II Kuva: Nick Gardner |
15.9. Shuamta, D 29
Eilisen myrskyn jäljiltä kohtasimme epävakaan aamupäivän:
odoteltiin ensin Elzan taloln terassilla pari tuntia ja kiivettiin sitten ylös.
Ensin fiilisteltiin matalia pilviä, sitten näkyvyys putosi nolliin ja aivan
vieressä jyrisi ukkonen – helvetin äkkiä takaisin alas! Uusi yritys
yhdeltätoista, tällä kertaa pysyttiin ihan loppuun asti vaikka alapilvet ja
pohjoisen puolella mellastaneet ukkoset jarruttivatkin muuttoa. Mitään huikeita massoja saati petorareja ei nähty, mutta nuori sveitsiläinen Valentin skarppasi mereltä (kuuden kilometrin päästä) 35 idänpikkuliitäjän parven!
 |
 |
 |
 |
| Niin tyly keli että haarahaukatkin pitää taukoa. |
 |
| Kun ei muutto kulje... |
 |
| ... aikaa voi tuhlata myös hyönteisten kuvaamiseen. |
16.9. Sakhalvasho, D 30
Vapaapäivä I. Sitä yrittäis nukkua, sitä yrittäis työstää
blogia ja rentoutua, sadepäivän puitteissa siinä saattais onnistuakin, mutta
sitä joutuu väkisinkin työstämään laskijoiden majoitusjärjestelyjä, muuta taustajärjestelyä
ja… ja… no sanotaanko sitten niin, että tällaisessa projektissa tarvitaan
välillä suomalaisia diplomatiataitoja. Toivottavasti pääsin parin tunnin
kehityskeskustelulla oikeaan lopputulokseen, mutta kuluttavaa se ainakin on. Ei
ihme, että päivän päätteeksi oli todella kuumeinen olo ja oli pakko ottaa
putkeen toinen päivä lepoa.
Päivän havikset: 55 mustahaikaraa, 270 ruskosuohaukkaa, 8
arosuohaukkaa, pikkukorppikotka, 5 sääkseä ja kolme tonnia haarahaukkoja.
17.9. Sakhalvasho, D 30
Vapaapäivä II
… ja pitihän se arvata. T-paitamyyntiä & projektin
promoamista, Facebook-palaveria kotona olevien koordinaattoreiden kanssa,
spondesti paikalle saapuneen uuden laskijan kouluttamista (”freak out, freak in”)
ja loppusesongin majoitussuunnittelua, ei tämä oikein tahdo istua vapaapäivän
ohjelmaksi. Vaan pakkohan näitä hommia on tehdä, jotta laskenta pyörii. Ja
niinhän se konkreettisesti pyörii, kun Batumissa laskettiin tänään yhteensä 30000 (kolmekymmentätuhatta!)
haarahaukkaa, 127 käärmekotkaa, 276 pikkukiljukotkaa + 259 määrittämätöntä
kotkaa, 889 pikkukotkaa, 324 ruskosuohaukkaa, 12 arosuohaukkaa, 117
niittysuohaukkaa ja 17142 hiirihaukkaa ja 15 sääkseä. Lintupäivän sinetöi
Sakhalvashon länsipuolelta ohittanut nuori
aavikkohaukka. Jumalaare millaisiin paikkoihin orni voikaan eksyä…
Nyt fiilistellään näitä: hiirihaukka (vulpinus), käärmekotka, pikkukotka & nuori mehiläishaukka:
 |
 |
 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti