5.7.2015

Aapasoilta lumikentille - Mallan linjalaskennat








Oi autuutta. Jo viidentenä kesänä karvanaamaa siunataan Mallan luonnonpuiston linjalaskennoilla. Lätäsenon rämeiköistä otettiin tasan päivä toipumisaikaa, ja juhannusviikonlopun sunnuntaina alkoi jo kutkuttamaan, notta nyt pitää päästä paljakalle. Kun on kelejäkin.

Aapo "nuorempi lintupoika" Salmela olikin ehtinyt laskemaan Peeran linjat parina edellisenä aamuna, ja 21.6. jatkoin Kilpiksen linjojen urakointia Siilasjärveltä lähtevällä linjalla. Tämä reitti on yleensä ollut niitä tämän satsin viimeisimpiä, mutta nyt oli hyvä painua yläpaljakalle tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Parin tunnin nokosten ja tujun aamupalan jälkeen ylitän Siilaskosken siinä klo 2.30. Siilasjärveä valaisee pehmeä valo, järrien ja pajulintujen laulu on hyvässä vauhdissa.

Tunturikoivikossa tuntuu kevyeltä kulkea. Toista se on taas itärinteellä, kun jyrkän nousun lisäksi lumenviipymillä kaksi kolmesta askeleesta kantaa, mutta se seuraava upottaa laskijan nivusiaan myöten lumeen. Näin mentiin viipymä toisensa jälkeen. Eikä sitä sittenkään ollut aivan niin toipunut olo, kuin olisi toivonut. Ylös asti kuitenkin selvittiin, ja hitto vie kuinka se aavan, tyynen ja valoisan tunturilakeuden päälle kapuaminen osaa aina olla palkitsevaa.

Haviksillakin hellittiin. Linja lähti hyvin liikkeelle Pikku-Mallan korppipahdalla laulavalla sepelrastaalla. Itärinteen järven luota löytyy pariskunta (aikaisemmilla laskennoilla ei tässä ole näkynytkään) ja tunturin kaakkoiskulmasta vielä neljäs sepelrastas. Siilasjärven länsirannan koivikoissa huutaa pikkutikka, Siilasvuoman suunnalla puolestaan suopöllö.

Linjan ensimmäinen keräkurmitsa soidintaa jo ennen reitin korkeimmille paikoille kipuamista. Kun linjalta (laen itäosista) löytyy kolme lisää, ja paluumatkalla laen lounaisosista seuraava kolmen satsi, niin 7 keräkurmitsaa hymyilyttää tunturilintufanaatikkoa. Samalla paluumatkalla spottasin vielä 2 kiirunaa ja tunturikihun. Oi tätä diversiteettiä!





"Heei, tuolla kivellä on silmäkulmajuova..."

Morinellus!
Kiirunat kansallismaisemassa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Pikku-Mallan kiertävä linja. Itärinteen tuntumasssa tällä kertaa 4 sepelrastasta kolmelta eri reviiriltä ja varoitteleva piekanapari. Muutoin rinne oli yllättävän hiljainen, edes rautiaista ei kuulunut, joskin ei tuon lajikombon tuottamassa äänimaisemassa valitettavaa ole.

Etelänpuoleisessa rinteessä oli tutun kaavan mukaan sitäkin enemmän tekemistä, rehevässä ja suojaisessa lehdossa on varmaan Suomen tunturikoivikoiden korkeimmat lintutiheydet; järripeippo-järripeippo-pajulintu-räkättirastas-pajulintu-pajulintu-järripeippo -kaavaa sotki jossain Harrisaivon suunnalla varoitelleet 2 ampuhaukkaa.

Etelärinnettä ylös noustessa oli jälleen siistiä fiilistellä äärikomeita laskentamaisemia, pilvisestä kelistä huolimatta näkyvyys kolmen valtakunnan rajapyykin takana seisoville ikonisille tuntureille oli mitä parhain. Mallalammilla pääsaralle osuu luottavainen tunturikihu, reitin ainoa kiiruna huutaa jossain lampien lännenpuoleisella nyppylällä.

Dataa tulee.

Suomen jylhimmät linjalaskentamaisemat.








Sopivaa saumaa laskentaurakan viimeiselle linjalle piti odotella seuraavan viikon maanantaille. Iso-Mallan paljakkalinjasta piti tulla Yliperällä vietettyjen aamujen kliimaksi, mutta suht leppoisien tarpomisien jälkeen palattiin kärsimysnäytelmien pariin. Linjan aloitus klo 2.18. ei tuntunut mitenkään turhan aikaiselta, mutta karu totuus paljastui vasta Mallan laella; suoraan Norjan rannikolta 4m/s vauhdilla partaa heiluttava puhallus hiveli kropan jääkylmäksi. Viima sattui sormenpäihin välillä niin pahasti, että teki mieli huutaa. Amatöörimäistä touhua, mitäs en ottanut paksumpia hanskoja mukaan...

Tuolta tultiin...

... ja tuonne mentiin.

Se ruikutuksesta, sitten asiaan. Hanki kantoi, enkä humahtanut lumeen nivusiani myöten kuin korkeintaan viisi kertaa. Alapaljakan niittykirvisten joukosta noustaan melko pian rakkakivikkoon, palelua edeltävä hikoilu palkitaan yhdellä - ja valitettavasti linjan ainoalla, mutta sitäkin kauniimmassa myötävalossa ohi lentäneellä - keräkurmitsalla sekä sepelrastaalla. Lisäksi nyt ollaan kaukana rehevien jokivarsien järripeippopajulintuhelveteistä. Mallan laella kuuntelin yhden kokonaisen kilometrin aikana tasan yhden pulmusen laulua. Tätä seurasi taas puolen kilometrin hiljaisuus, kunnes vieressä narahti kiiruna ja seuraava pulmunen aloitti laulun. Taas puolitoista kilometriä eteenpäin, niin lomakkeille kirjataan yksi pulmunen ja kolme kiirunaa lisää. Paluu rakkakivikosta puurajalle palkattiin palelun loppumisella sekä laatuhavainnolla, kun Kitsiputouksen lännenpuoleisesta rinteestä löytyi vuorihemppo. Arvohavainto, kun ei ole biologisen aseman ruokinnalle vielä ilmestynyt.

Niittykirvinen oli odotetusti linjan runsain laji (18 rev). Mainittujen lajien lisäksi linjalle kertyi yhteensä 6 kiirunaa ja 4 pulmusta. Punajalkavikloja kuului aamun aikana kolmelta paikalta (Siilasjärvi, Mallalammit, Kitsijoki), siinä missä laskennan jälkeen Iso-Mallan etelärinteeltä löytyi kaksi sepelrastasta lisää ja päivän seitsemäs kiiruna. Mikäs siinä, laskeutuessa jäätävältä lakeudelta aurinkoisen Kilpisjärven äärelle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti