Haahkapyytäjän päiväkirja 2015

Karvanaama vietti taas muutaman viikon Hangon Tvärminnessä haahkahaavin jatkeena. Aronian haahkaprojektin taustoista, tutkimuksesta ja rutiineista kirjoitin aikaisemmin täällä, joten turha lähteä sitä toistelememaan. Päiväkirjapoimintoja maastotöistä sekä jakson muista kommelluksista olis tässä.


Pe 8.5.

Haahkapyynnit käyntiin! Aamupäivä meni odotetuissa alkuhäslingeissä (varusteiden kasaaminen, haavien ja veneiden tsekkaus), iltapäivällä lämmiteltiin monitorointia Farskitgrundetilla ja Norra Vindskärenillä. Meno oli sitä perustorspoilua (= muovilapahaavimista) mitä sopii odottaakin. Kehtasi siinä silti jokusen kopin ottaa. Lämmittelypäivä jäi lämmittelyksi, kun viikonlopuksi pääsi saman tien lomille Helsinkiin.

Ma 11.5.

Aamujunalla Lappohjaan, siitä Markuksen kyydillä Tvärminneen toimistoaamupäivää viettämään. Maastoon päästiin vasta iltapäivällä ja perjantain torspoilua jatkettiin avoluodoilla; kolmelta ensimmäiseltä kivipahaselta ei saatu ainoatakaan haahkaa kiinni! Västra Flakaskärillä onneksi petrattiin, mutta 3/6 ei ollut sielläkään se ihanteellisin pyyntiprosentti. Kovan tuulen takia muillakaan haviksilla ei juhlittu, ja tuuli heittää muutenkin hötkyileviä haahkoja lentoon.

Toimisto vai pukukoppi?

Lähtökuva.

Ti 12.5.

Tuulista ja sateista, aamupäivä sekoiltiin Vindskärenin itäosissa, haaviin jäi vain yhdeksän yhteensä 28 löydetystä haahkamammasta. Paniikkipalaverin paikka! Iltapäivä meni sateen takia sisähommissa poikasmerkkejä väsätessä ja huonoa pyyntimenestystä puidessa.

Ke 13.5.

Kokonaisvaltainen sisäpäivä, värirenkaiden fiksailua ja poikasmerkkien tekemistä. Valituille Pohjanmaan paikoille ennustettiin päivälle sadetta yli 30 millimetrin edestä. Kevät taitaa koetella haahkanpyytäjien lisäksi muitakin...

To 14.5.

Aurinkoista ja tyyntä viimeinkin! Alkutorspoilun takia pidetty paniikkipalaveri taisi tehota, kun ensimmäisellä saarikeikalla pyydettiin kaikki löydetyt naaraat ja parilla avoluodolla vain yksi lintu pääsi karkuun. Tvärminnen rarityhjiötä lohduttivat 5 luotokirvistä, merikihu, harmaasorsapari, sekä yhdellä luodolla pesäpuun luona huutanut nuolihaukka.

Tuuli ja sade tuo omat haasteensa luotokeikkoihin. Märkä jäkälikkö karkaa jalkojen alta, kalliot ovat liukkaat, vesi on korkealla ja rantautuminen vaikeaa. Tänään sattui ja tapahtui ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Rantautumisprotokollan mukaan veneen keulassa istuva karvanaama hyppää veneestä ensimmäisenä maihin noustessa ja vimeisenä saaresta poistuessa. Päivän viimeisen veneeseennousun aikana huomasin, että omien jalkojen ulottuma ei oikein yllä aaltojen kasteleman ääriliukkaan vyöhykkeen yli. Siis se sinilevien voitelema "morjens-vyöhyke", missä ei pärjää edes Icebugin turvakengillä. Yrityksen seurauksena sitä huomaa, että, että saappaiden pohjat ei pidä ja mies lipuu kohti merta, jolloin paniikkiratkaisuna oli pakko hypätä rähmälleen veneen keulaan! Säilyin kuivana ja aploodit olivat huikeat. Ketterä kantahämäläinen!

Pe 15.5.

Tutkimusluotojen kimppuun! Martin saapui asemalle eilen illalla, joten maastokauden seuraavaan vaiheeseen päästään täydellä miehityksellä. Aamupäivällä ei menestys päätä pakottanut, kun huonon pyyntiprosentin päätteeksi sade ajoi saaresta pois. Iltapäivällä touhu rupesi sujumaan, Rovholmenista ja Skomakarskäristä saatiin yhteensä 11 naarasta lippuihin.

Skomakarista poistuttaessa kärsittiin taas huonoista rantautumisolosuhteista. Martin putosi sääriään myöten mereen ja meinasi kiskoa köydestä kiinni pitelevän karvanaaman mukanaan! Nyt sitä tajusi hyvissä ajoin, että kuivalta kalliolta ei millään yllä hyppäämään veneeseen, joten nyt oli pakko liukua liukasta kalliota pitkin kohti vesirajaa ja hypätä veneeseen suoraa liu'usta! Vähän kolahti jalka, mutta kuivana selvittiin.

La 16.5.

Avoluotomeininkiä hyvällä menestyksellä, neljältä eri kiveltä yhteensä kahdeksan naarasta kiinni, lisäksi neljä liputusta Furuskäristä. Ben Steele hyppäsi mukaan hommiin, vaikka poikastiimille ei hommia ole vielä muutamaan päivään (tai viikkoon) tiedossa.

Su 17.5.

Ihanteellinen haavimiskeli, mutta aamupäivästä aika kului pienien jämäluotojen läpikäymiseen  - 5 luotoa, 2 liputettua naarasta ja pari käynnissä olevaa pesintäyritystä siihen päälle. Iltapäivästä haavitiimi näytti parastaan Furuskärissä ja Skallotaholmenissa; vierekkäisiltä pesiltä pyydystettiin naaraat samanaikaisesti (niinkutsuttu "double catch"), kopit olivat komeita ja lyönnit (haahkaan haaviminen suoraa pesän päältä) varmoja.

 Mittausta ja taiteellisia vapautuksia. Kuvat: Heikki Eriksson.

Ma 18.5.

Pilvinen ja hiostava aamupäivä, tyhjän takominen jatkuu pikkuluodoila, minkit ovat tehneet järkyttävän pahaa jälkeä ja korjanneet pois pesivät haahkat useilta luodoilta. Hengissä säilyneiden kanssa kävi hyvä pyyntiprosentti, kriittisiä koppeja jälleen haavitiimiltä. Iltapäivästä sade ajoi tiimin pois - tiäs kuinka monetta kertaa, nyt Skallotaholmenista, missä ei ehditty kahta naarasta enempää liputtamaan. Toimistossa oli sitten hyvä fiksailla värirenkaita kuntoon - lieden äärellä - eipä tarvitse moisesta enää tämän sesongin aikana murehtia.

Ti 19.5.

Kovan saalistuspaineen muokkaaman datan keruu jatkui, yksi avoin lintuluoto ja Rävskär mentiin kävelemällä läpi, kun ei oo haahkoja mitä haaviin poimia. Sen sijaan Heksa nappasi verkon pohjalle valkoposkihanhen. Iltapäivällä Alörenissä ja Skomakarskärissä parempi meininki, kymmenkunta naarasta lippuihin. Saas nähdä ylitetäänkö edes sadan liputetun linnun rajapyykkiä tällä sesongilla....

Tiiran kertoman arktikameiningin kannustuksella kapusin Tvärminnen bunkkerille puolentoistatunnin iltastajille. Horisontissa vihmoi vesiltuja sellaiset 3900 kipaletta kohti Siperiaa, lisäksi havaintopisteen ohitti 4 kuikkaa, käki ja varpushaukka. Parasta antia saatiin paikallisosastolta, kun eteläpuolen metsäisiltä saarilta kuului sarvipöllön huutoa. Vuoooooodari!

Pienet sipasut. Kuva: Heikki Eriksson.

Ke 20.5.

Pilvisen aamupäivän ja huonon pyyntimenestyksen puitteissa oli hieman sellainen raah raah blääh -fiilis, mutta iltapäivää kohti kirkastunut keli ja Fyrgrundetin yli muuttanut mehiläishaukka piristivät. Päivän saldona lopulta 12 liputettua naarasta.

Loppupäivä kului todella spesiaaleissa merkeissä, kun Kimi ilmoitti lähtevänsä duunien jälkeen ulkomerelle kaikuluotaamaan. Ja mehän lähdimme Heksan kanssa mukaan! Sitä saatto ensin luulla, että pyöritään jossain ulkosaariston pikkukivillä, mutta jumankauta me mentiin oikeasti pitkälle avomerelle! Viimeiset kivet jäivät kauas taakse jo ennen matkan puoliväliä, ja Kimi luotasi pohjasta potentiaalisia turskakiviä n. 5 kilometrin päässä aluevesirajasta! Hankoniemi oli n. 15 kilometrin päässä, kapeana viiruna pohjoisessa horisontissa, muuten kaikkialle levittäytyi vain ja ainoastaan avomerta.

Tyynestä kelistä huolimatta ulkomerellä oli riittävää maininkia, jotta veneen etuosassa istunut karvanaama sai tehdä duunia pysyäkseen kunnolla pienen busterin kyydissä. Luotaamisen ohella fiilisteltiin merta, Heksa ja Kimi kävivät vuorollaan kiipeämässä yhden merimerkin kaiteisiin - ja staijattiin arktikaa! Merisorsilla oli edelleen hyvä meno päällä ja pieniä parvia lipui sopivin välin ohi. Osa linnuista ei venettä hirveästi pelännyt, vaihtelevissa valoissa ja vaihtelevilla ohitusetäisyyksillä sai ihan kivoja kuviakin aikaiseksi. Muutolla 38 sepelhanhen parvi, n.5000 allia, 600 mustalintua, 1 kaakkuri ja 10 kuikkaa. Merellä myös 7 merikihua, selkälokki, 7 ruokkia ja muutama riskilä. Nastaa!

Paluumatkalla poikettiin kuvaamassa yhden pikkuluodon halleja ja tsekkailtiin luotaimesta yhden tunnetun hylyn sijaintia. Oltiin merellä n. 4h20 min ja jumankekka kun meinasi päässä keinua vielä pitkälle huomiseen!

To 21.5.

Vapaa-ajalle oli jälleen tiedossa erityistä ajanvietettä, kun Aksu suunnitteli käyntiä Tammisaaren räyskäkoloniaan ja pyysi haahkatiimistä jengiä mukaan. Aseman veneen kanssa oli tietenkin pientä lähtöhäslinkiä, mutta tohtori Sykerön mukaan hyppäsivät lopulta paroni, Heksa, Ben ja Elin. Päivä oli tietenkin nätti lähtöön mennessä, nyt se Heksan kaipaama sumu osasi levittäytyä rannikolle. Harmaata ja tuulista, ihanteellinen kuvauskeli tällaisia erityisreissuja varten.

Pikkubusterilla matka taittui noin 20 minuutissa näkyvyyden ollessa kilometrin luokkaa. Gepsi opasti räyskäluodolle, ja hyvissä ajoin ennen rantautumista luodolta ponnahti toistasataa räyskää ilmaan! Nää merilintukoloniat on älyttömän siistejä: meteliä, pään päällä leijuvia lintuja, ja vahva silakan tuoksu. Rantautumisen jälkeen Heksa saa pari ulosteroiskaisua päällensä, ja lähellä kävi meikäläisestäkin. Haahkahaalarit päällä, tärkeintä että kamera ei turhia osumia ota.

Aksun johdatuksella saaressa olevat pesät käydään systemaattisesti läpi. Paroni tarjoaa lähinnä tilastollista apua, sillä houkutus kuvaamiseen on kova, kun räyskää leijuu päällä ja vierellä koko ajan. Tuhnukelin takia sitä voi keskittyä taidekuvailuun. Saaresta löytyy ihan hyvin haahkojakin, räyskät oletettavasti pitävät merikotkat tehokkaasti poissa saarelta. Räyskän pesiä löytyi 76, haahkalla 44 pesintäyritystä, lisäksi 1 merilokki, 1 kyhmyjoutsen ja 10 kalalokkia.

Räyskäkoloian jälkeen tsekataan toinen pikkuluoto, jolla on menneinä vuosina pesinyt jokunen räyskä, parimäärä kuitenkin nollissa. Excun toisena kohteena piti olla avomerellä sijainnut merimetsokolonia, mutta turhan kova aallokko piti takseeraajat poissa ja sisäsaariston puolella. Keulapaikalle komennettu karvanaama teki jälleen töitä pysyäkseen kyydissä - tai edes kolhimatta itseään - mutta eilisen jäljiltä arat paikat eivät tällä reissulla ainakaan palautuneet. Takapuoli varmaan mustelmilla... Paluumatkalla tapahtuu lisää, kun Tvärminnen läheisyydessä itäisimpien tutkimussaarien kohdalla veneestä loppuu polttoaine! Kimi on onneksi lähivesillä liikkeellä, eikä paikkausta tarvitse kovin kauaa odotella. Reissun ja parin olusen jäljiltä olo oli totaalisen kuitti, mutta eihän tällaista mahdollisuutta voinut jättää väliin.

Tohtori Sykerö johdattaa räyskätiimin merelle.

Komeesti räyskiä.

Iloiset lähtötunnelmat. Kuva: Heikki Eriksson

Paluumatkalla tyrskysi. Kuva: Heikki Eriksson.

22.5.

Perjantaifiilis. Mika Kilpi kävi aamupäivällä tsekkailemassa nykyisen haahkatiimin meininkiä parilla luodolla. Lakonisesti sanottuna pyyntimenestys ois voinu olla parempikin, mutta positiivistakin palautetta kuultiin kiinni saatujen haahkamammojen pyörittelystä ("En mä tiedä mitä te niille teette, mutta hienosti tuo homma näyttää pyörivän").

Lounastauon jälkeen havaittiin vissiin se tämän kevään Tvärminnen rariteetti, kun venelaiturille kuului riuttatiiran rääkynää. Kimi nuijasi, muita ei ollut paikalla. Östiä sapetti =) huiman havainnon jälkeen kompattiin Furuskärin viimeiset osat ja jatkettiin hautovien haahkojen poimimista Rovholmenissa. Illaksi yhden vuorokauden lomille Helsinkiin!

Pelottavan maaninen haahkanpyytäjä ja pyyntitiimin eka haahkanpoika.

Su 24.5.

Loman ja pyyntisesongin lopun aiheuttamaa kankeutta ilmassa. Tänään saatiin taas muistutus siitä, kuinka haasteellisissa oloissa sitä on työskennelty, kun korkean meriveden takia yhdelle avoluodolle rantautuminen oli jälleen vaikeaa - ja kun Skomakarskärissä Jaatinen kantoi Östin reppuselässä yhden salmen yli, jota normaalin vedenkorkeuden aikaan pääsisi helposti ylittämään astinkiviä pitkin.

Rovholmenissa todistettiin melkoista tuhoa, kun hyvin pieneltä lääniltä löytyi 5 minkin tappamaa haahkamammaa. Merikotka tekee tietenkin haahkoille ikävää jälkeä, mutta minkin ja supikoiran vaikutus on sisäsaaristossa yhtä voimakasta, ja näistä pedoista kaksi viimeisintä eivät suomalaiseen luontoon kuulu. Yhteensä Iltapäivästä viimeisteltiin Skallotaholmen, ensimmäisillä visiiteillä hyvä haahkasaari antoi hyvin naaraita pyydettäväksi, mutta tämänkin saaren viimeiset osat menivät herpaantuneeksi kävelyksi ja kalliokiipeilyksi. Puolet tiimistä aivan naattina moisen touhun jäljiltä.

Pojjaat koppas knölärin.

Ma 25.5.

Tasaisen varmaa suorittamista; 15 käsiteltyä naarasta, joista 9 uusia rekryyttejä tutkittuun populaatioon. Koko tiimiltä upeaa haavityöskentelyä, Öst erehtyi antamaan paronillekin hyvää palautetta ja lisäämään palkkaan pienen bonuksen. Kahdelta pesältä merkattiin poikaset naaraan käsittelyn ohella, merellä näkyi myös muutama muu poikue.

Kimin veneen moottori sanoi sopimuksensa irti - toiseksi viimeisen pyyntipäivän päätteeksi! Oltais melkoisessa liemessä oltu, jos moinen olis tapahtunut jo viikko sitten.


Ti 26.5.

Pyyntien viimeinen päivä - ja viimeisen päivän karmaa ilmassa. Eilisen venetappion päälle Kimi poti vatsaflunssaa pitkin yötä ja eiliset futispelit kävivät sen verran polvien päälle, että kävely oli tuskallista. Markus vietti tämän päivän muilla mailla, joten tekemistäkin riitti enemmän per maastoilija.

Tiistaille oli kuitenkin jäljellä vain kolme saarikeikkaa (Rovholmen, Kalvholmen ja Vindskär), joista kaksi ensimmäistä meni oikein kunniakkaaksi, mutta Vindskärenin monitoroinnit (ei paineita liputtamisesta) vähän haahkanpotkimisen puolelle. Oli ne kyllä vähän hötkyjäkin. Vuoden 2015 haahkapyyntikauden saldoissa 101 liputettua naarasta, siinä missä vuosi sitten selvittiin kirkkaasti yli 150 liputetun naaraan. Eipä siinä, paronin olisi pitänyt poistua joka tapauksessa tänään, joten olosuhteet, maastotöiden ajoitus ja resurssit ajoittuivat täydellisesti, vaikka olikin huono vuosi.

Vaikka predaatiopaine saarilla on alkukeväästä ollut kova, pyyntihommissa löydetyillä aktiivisilla pesintäyrityksillä on ollut suhteellisen hyvä selviytymisprosentti. Toisin sanoen, jos munintavaiheesta selvisi hengissä, naarailla on ilmeisen hyvät mahdollisuudet saattaa poikaset maailmalle. Maailma on haahkanpojalle julma paikka, ja aika moni näistä untuvapalleroista joutunee kotkan kynsiin tai lokin nokkaan, mutta säästyvätpähän minkeiltä.

Illaksi takaisin Helsinkiin, taas pari välipäivää ja kohti seuraavia koitoksia. Lämpimät kiitokset loistavalle tiimille antoisasta pyyntisesongista, sekä muille Tvärminnessä pyörineille tutuille!

Eider Team 2015, vasemmalta oikealle Heksa, Sebastian, Elin Martin, Kimi, Markus, Ben ja paroni.