28.6.2014

Optiikkatesti: Zeiss Photoscope 85FL




”Jo muinaiset roomalaiset” –tyyppinen johdanto digiskouppaukseen

Digiscoping eli valokuvaaminen kaukoputken avulla on kasvanut suosituksi kuvaamismuodoksi. Monet harrastajat kuvaavat ihan omaksi ilokseen ja omia arkistojaan varten, mutta skouppaaminen on kätevä tapa dokumentoida harvinaisia ja mielenkiintoisia havaintoja – erityisesti harvinaisuuskomiteoiden arvostaessa havaintoilmoitusten liitteinä ns. kovia dokumentteja.

Digiscopingiin löytyy vaihtoehtoja, yksinkertaisimmillaan kuvaaminen hoituu lätkäisemällä pokkari tai kännykän kamera kaukoputken okulaarin päälle. Itse rakennetut tai teolliset adapterit sekä pokkari- että järjestelmäkameroihin vievät ideaa jo hieman pitemmälle, kun adapterin avulla kamera asettuu okulaarille vakaammin ja itse kuvaaminen helpottuu. Skouppaukseen vihkiytyneet hankkivat perusvälineistön lisäksi lanka- ja kaukolaukaisinta, ulkoista etsintä jne. Hain itse tuntumaa skouppaukseen parin vuoden ajan, kunnes järkkärin jatkeeksi eksyi erillinen telelinssi. Liikkuvien kohteiden kuvaaminen kaukoputken avulla vaatii hyvää välineistöä ja/tai pirusti treeniä, mutta pienemmän budjetin kameravälineistöön verrattuna kaukoputki antaa enemmän erotuskykyä ja ulottumaa, jolloin kauempanakin olevista linnuista ja kohtuuhyviä dokumentteja ilman turhaa lintujen häirintää.

Mutta mennäänpä asiaan.

Zeissilla on ollut markkinoilla kaukoputki, jossa on sisäänrakennettu digikamera. Konsepti voi toimia kuvausvaihtoehtona niille, jotka eivät raaski kantaa kaukoputken kanssa kameraa maastossa, eikä adapterien kanssa räpeltäminen innosta. Itse en ole törmännyt tuotteesta suomeksi kirjoitettuihin arvioihin, joten toivottavasti tämä teksti avaa konseptia kiinnostuneille käyttäjille. Tällaista värkkiä onkin mielenkiintoista testata seuraavista lähtökohdista: miten Photoscopella saa dokumentti- ja painokelpoisia kuvia eri olosuhteissa ja istuuko laitteen hinta optiseen kuvanlaatuun ja helppoihin käyttöominaisuuksiin.



Photoscope 85FL – lähtökohdat.

Laitteen tekniset tiedot ovat tässä:

-ovh 5990,00 € (Lintuvaruste)
-pituus 438 mm
-paino 2990 g
-suurennos 15-45x
-näkökenttä 80-27 m /1000 m
-lähin tarkennusetäisyys 5 m
-tarkennus käsin tai tarkennusavustajan kanssa
-Kameran kenno 7 mpx CCD
-7 cm Oled näyttö
-kamera laukaistaan mukana tulevalla kaukosäätimellä, jolla estetään tärähdyksia
-kameraosa vastaa 600-1800 mm teleä
-suurin aukko 15x f2,4 ja 45x f3,3
-aukkoarvot auki, 11, 22
-herkkyys ISO 50-800
-suljinajat B-1/4000s
-ohjelmat käsikäyttö, P, A, Auto
-valonmittaus piste, keskustapainotteinen, matriisi, histogrammi, huippuvalot, varjo
-valkotasapaino: automaatti, käsin, keinovalo, pilvinen, pilvi ja varjo puoliaiutomaattisesti
-valotuksen haarukointi 6 sarjana
-tarkennuksen haarukointi 2 sarjana
-kuvan koko 7 M, 4 M ja 2 M
-kuvamuodot: JPEG, DNG (RAW), AVI
-akku 7,4 V Litiumioni tai ulkoinen virtalähde
-liitännät: USB ja virtapistoke
-käyttää SD muistikorttia


Speksejä katsomalla laitteesta irtoaa seuraavaa. Teknisiä puolia hieman vieroksuen en lähde ihan jokaista kohtaa avaamaan, vaan tarkempaa vertailua omaan välineistöön voi myös tehdä itse.

        Laite on painava, n. 1,5 kg painavampi kuin 85mm –kokoluokkaa olevat kaukoputket.
        Suurennos on pienempi kuin vastaavan kokoluokan kaukoputkissa, joka hieman heikentää erotuskykyä ja kaukaisempien kohteiden kuvausmahdollisuuksia 85-kokoluokan putkeen verrattuna.
       7 megapikselin kenno on nykymittapuilla melko pieni, monissa pokkarikameroissa on yli 10 megapikselin kenno, kuten myös omassa käytössä olevassa Nikon D80-rungossa. Pienempi kenno yleensä tarvitsee vähemmän valoa, mutta vastaavasti heikentää kropattujen kuvien laatua.
        ISO-herkkyyden skaala on melko pieni, mutta suurimmat aukot 15x ja 45x –suurennoksilla kertovat valovoimaisesta tuotteesta.
        Valonmittaus- valkotasapaino- ja tarkennusohjelmien vaihtoehtoja on niin kuin peruskamerassa pitääkin olla.
        Zeissin tuotteet ovat lähtökohtaisesti valovoimaisia ja halkaisijaltaan 85mm linssi parantaa skouppausmahdollisuuksia.

Pikaisesti katsottuna Zeiss on joutunut hieman tinkimään sekä kameran että kaukoputken ominaisuuksista tällaisella kombinaatiolla, mutta laitteen painosta huolimatta tällaista pakettia on luultavasti tukevampi käyttää kuin kaukoputki-adapteri-kamera –yhdistelmää. Siinä missä kuvausvälineistöä on mahdollista päivittää väline kerrallaan, tässä kaikki tulee luonnollisesti samassa paketissa. Btw, vara-akku vois olla jees.


Lähtökohdat kuvaamiselle

Laitteen kantolaukku sisältöineen.

Akun, SD-muistikortin, ulkoisen virtalähteen ja USB-liittimen paikat laitteen rungolla.

Kaukosäädin, jota ei parane hukata.

Kuvausnäyttö.

Kuvausvalikkoa.



”Hands on…”

Optisilta omaisuuksiltaan putki on laatutavaraa; kuva on skarppi ja valovoimainen ilman häiriöitä värientoistossa suurimpaan suurennokseen asti. Putken kuvassa näkyy ruutu, joka rajaa otettavan kuvan alueen näkökentässä. Käyttö ei tunnu mitenkään huteralta ja tähtääminen on helppoa ainakin tällaiselle, joka on tottunut Zeissia käyttämään.

Kaukosäätimen käyttö tuntui ensi alkuun hieman kömpelöltä, kun värkillä pitää osoittaa suoraa kohti infrapunavastaanotinta, just eikä melkein. Erityisesti lentävien lintujen kuvaamisessa käyttö vaati vähän opettelua. Tilanteeseen sopivien kuvausasetusten hakemisessa auttaa näyttö, joka suorilta käsin näyttää asetusten tuloksen (eli onko tuleva kuva esim. yli-/alivalottunut) ennen kuvan ottamista. Asetusvalikot ovat simppeleitä, Nikonin järkkäriä käyttämään tottuneella menee sormi suuhun monen pokkarin kanssa, mutta tästä pääsin kyllä hyvin kärryille.


Testi tuloksineen

Helppoa tavaraa alkuun. Vanhankaupunginkosken rannassa hengaavia valkoposkia pääsee kuvaamaan läheltä ja aurinkoisena päivänä hyvissä olosuhteissa.

Kroppaamaton ja käsittelemätön raakakuva täysautomaattiasetuksilla 15x-suurennoksella.

Sama kuva, mutta kuvan valoisuutta ja kontrasteja käsitelty Adobe Lightroomilla.

Sitten aukon esivalinnan kimppuun, testasin samalla myös valkotasapainon säätöä:

Aukon esivalinta, auto-valkotasapaino, 15x-suurennos, kroppaamaton ja käsittelemätön.

Aukon esivalinta ja manuaalinen valkotasapaino, muutoin sama litanja kuin edellisessä kuvassa.
Tästä eteenpäin käytin käsin valittua valkotasapainoa. Onnistuin näköjään räpläämään ISO-herkkyyden täysille (800), mikä näkyy melkoisena kohinana.

Sitten parit kropit eri suurennoksilla:

15x-suurennoksesta todelliseen kokoon kropattuna, ei muuta kuvankäsittelyä. ISO 50,
45x-suurennos, A-esivalinta, manuaalinen valkotasapaino, kroppaamaton ja muokkaamaton.

Sama kuin edellinen, mutta valotusta, kontrasteja ja kohinaa muokattu.

Kroppaus edellisestä, kohinanpoistosta huolimatta kuva on rakeinen.

Sessiilin oloisten kohteiden jälkeen ajattelen kokeilla jotain vähän "hooseempaa" ja painua Pornaistenniemen torniin staijaamaan - ja yrittämään lentokuvausta. Aikansa se vaati (ja vaatii myös hyvän videopään), eikä harjoittelun puutteen takia jälkikään sitä mallikainta ollut, mutta ehkä pari otosta antavat tuntumaa laitteen potentiaalista:

f 11, 1/1600, ISO 800, valotusta ja kontrasteja käsitelty.
Räyskä nappasi lampareesta jonkun ruutanan näköisen. Paremmilla asetuksilla ja hieman lyhyemmällä kuvausetäisyydellä jälki olisi varmasti namumpaa, kun räyskän kaltaista lintua pystyy pienellä treenillä seuraamaan. Lähellä kaartelevaa petolintua olisi ollut siistiä koittaa kuvata, mutta tilanteet jäivät puuttumaan.

Session päätteeksi piti vielä testata dokumentointimahdollisuuksia. Siispä Lammassaaren torniin ja lampivikloa etsimään =)


Naaras-uivelo sinisorsan kanssa Lammassaaren särkällä. Etäisyyttä n.250 m. Kropattu kuva.

Tyllejä Lammassaaren särkällä, etäisyyttä n. 200m. Kropattu kuva, väreilyn, osaamattomuuden tai heikon kuvanlaadun takia melkoista mössöä.

Lintuja lahden pohjukassa. Hanhen/sorsan kokoluokan linnut taltioituvat, mutta etäisyyden takia dokumenttikuvien ottaminen esim. kahlaajista on hankalaa. Etäisyyttä 700m, kropattu.

Putkella saa kuvattua myös liikkuvaa kuvaa:





Yhteenveto

Zeissin Photoscope on mielenkiintoinen peli. Kaukoputkena se toimii moitteettomasti ja lähellä olevista kohteista saa hyvissä olosuhteissa ihan kivaa jälkeä. Kokonaisuuden kannalta myös kuvien laatu printattuna olisi tärkeää tutkia, mutta siihen ei nyt ollut aikaa, koska laite oli testikäytössä vain yhden päivän ajan. Koska meikäläisellä on melkoisen rajattu kokemus eri skouppausvaihtoehdoista, tämän päivityksen tarkoituksena on demota, että tässä on tällainen laite, joka toimii näin, ja tällaista jälkeä sillä tulee. Laitteen käyttöhalukkuuteen varmasti vaikuttaa se, mitä Diascopelta loppupeleissä haluaa: julkaisukelpoisia kuvia, kuvaamista omaksi iloksi, vai esimerkiksi helppoa raridokumentointimahdollisuutta tilanteen niin vaatiessa. Koitan saada näppini kiinni Photoscopeen uudelleen loppuvuodesta, jolloin laitteesta saisi lisää erti tai ainakin testiä eri olosuhteissa.


Lisää tekstejä Optiikkatesti-tunnisteen takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti