Batumi2013, osa 8 - Batumin hulluutta, 160 000 petoa päivässä!!

Kuva: Heikki Karimaa

26.9. – DAY 27, SAKHALVASHO

Tämä päivä oli SE päivä. THE DAY. Sitä nyt ei heti aamusta osannut odottaa, kun aamu oli perkeleen kylmä ja tuulinen, eikä lintuja kahden ekan tunnin aikana juuri näkynyt. Suohaukatkin taitavat muuttaa vasta kelin lämmetessä muiden lintujen mukana. Aamukymmenestä eteenpäin sekä idän puoleisille kukkuloille sekä merelle kerääntyi petoja, mutta laskenta-aseman välitön ilmatila pysyi tyhjänä linnuista. Shuamtan laskenta-asemalla kyllä riitti tekemistä, mutta ”päivän laskija” –titteli menee jälleen herralle Roman Riols, joka laski petovirtaa kahdella nelisoluisella solulaskimella ja ilmoitti haviksiaan aina yhdentoista lajin edestä! Saatanan hullu! =D

Keli onneksi parani puoltapäivää kohti ja äkkiäkös aseman eteen ilmestyi parvi, joka näytti suuntaavan kulkunsa etelään suoraan aseman yläpuolelta. Aloitan nosteessa pyörivien lintujen seulomisen ja kas kummaa, sieltähän osuu silmiin suurikokoinen mehiläishaukka ja määritys pamahtaa tutun kaavan mukaan:

–                    pieni pää, valtavat siivet, erityisesti leveä käsisiipi

–                    kuusi harittajaa

–                    ei karpaalilaikkua, pyrstön juovat ohuita

–                    ”FEMALE CRESTEEED!!!”

Meni aika namusti yli. Ei sitä enää jaksa katsoa muiden löytämiä ja jostain kahden kilometrin päästä lentäviä idänmehiläishaukkoja, varsinkin jos on muuta tekemistä, mutta on se hemmetin hienoa löytää tosispondesti.

Tämä kiva löytö buustasi laskentafiilikset kattoon ja ensimmäisen parven jälkeen alkoi todella tapahtua: petoparvia vyöryi aseman yli parvi toisensa jälkeen ja siinä sai hikoilla, jos meinasi jokaisen suohaukan ja kotkan sieltä poimia. Ja tälle huumalle ei tullut loppua seuraavaan tuntiin, kun karvanaama huuteli hiiri- ja haarahaukkojen joukosta eri-ikäisiä ja –pukuisia ruskosuohaukkoja & arosuohaukkoja, pikkukotkia, pikkukiljukotkia sekä muutaman käärme- ja arokotkan. Hektistä ja addiktoivaa menoa! Tiimityö Johanneksen kanssa sujui erinomaisesti ja hyvin jätkä suoriutui osuudestaan massalaskennassa.

Ekstralajien totaalit:

Käärmekotka 38
Ruskosuohaukka 479
Arosuohaukka 68
Niittysuohaukka 13
Niitty-/arosuohaukka 32
Pikkukiljukotka 115
Kiljukotka 1
Arokotka 5
Pikkukilju-/kilju-/arokotka 324
Pikkukotka 509
Sääksi 11
Muuttohaukka 1
Sininärhi 4

Kaikki voisi korostaa. Koska siellä meni kaikkea mahdollista, paljon!

Arosuohaukkoja menee!.

Kotkaa pukkaa! Kuvassa pikkukiljukotka.

Meidän päädyssä tätä hulluutta jatkui vain kolme tuntia, mutta Shuamta hikoili hiirihaukkamassojen kanssa yli kuusi tuntia. Aina vain kuin oli aikaa vilkaista muualle, itäinen taivas oli täynnä petolintuja. TÄYNNÄ. Ei sitä hulluutta pysty mitenkään järkevästi kuvailemaan, eikä valitettavasti ehtinyt kuvaamaankaan, mutta joka suunnalla näkyi rundaavien lintujen parvia ja virtoja ohitti Shuamtan laskenta-aseman vähintään viidellä eri rintamalla. Meikäläisen piti alun perin mennä Shuamtan puolelle, mutta yhden pariskunnan vapaapäiväsuunnitelmien takia piti vaihtaa asemaa (!!). Nooh, kävi se näinkin. Varsinkin näillä lajeilla.

Kuten oikeaan lintupäivään kuuluu, massojen ja pikkukivojen lisäksi pitää nähdä myös oikeita rariteetteja. Ensin Shuamtan laskenta-asema huikkasi heidän itäpuolellaan liihottelevasta HANHIKORPPIKOTKASTA. Kuulemma ilmatilan suurimmassa parvessa. Lintu oli hiirihaukkoihin verratessa melko kaukana, mutta hemmetin hyvin sellainen kolmen metrin siipien kärkivälillä varustettu monsteri löytyy – sellaisesta kolmen tuhannen hiirihaukan parvesta! Ihan jokaista yksityiskohtaa ei täältä asti erotettu, mutta silhuetti ja koko oli jotain aivan jäätävää, erityisesti linnun lähtiessä liitämään raskain ja hyyyviiiin hiiitaaaiiin siiveniskuin. Upea lintu.

Se kovempi rari meinasi mennä pahasti ohariksi, melkoista torspoilua se tilanne kuitenkin oli. Yhtä läheltä lentävää petoparvea seuratessani korviin tarttui jännää mehiläissyöjän ääntä, mikä lie hassusti huuteleva merops, ajattelin itsekseni ja jatkoin parven laskemista. Tässä kohtaa EI TIETENKÄÄN kannata sanoa ääneen, että mikäs helvetin tirppa tuolla nyt huutaa. Vasta sitten kun kuulen Hertin ja Heikin puhuvan mainitsevan taikasanat ”blue-cheecked bee-eater”, ryntään kavereiden luokse kyselemään, että mitäs hemmettiä. Kaverit soittavat linnun ääntä ja päässä salamoi heti: ei perkele, mä oikeasti kuulin tuollaisen linnun tänään! VIHERMEHILÄISSYÖJÄ elislistalle!! Hemmetin siisti havis, mutta pikkasen harmitti, että en oikeasti osannut kiinnittää lintuun enempää huomiota, siinä olisi saattanut elis napsahtaa useammallekin laskijalle...

Lintupäivän kaavan mukaan jäimme protokollan päätyttyä laskemaan idän puoleisen muuton rippeitä, fiilistelemään auringonlaskua sekä upeissa iltavaloissa mereltä saapuvia ja ohi lipuvia lintuja. Päivän päättivät muutama mehiläishaukka ja ruskosuohaukka, kvalipuolelta gomiat arosuohaukka ja punalkahaukka. Lisäksi täällä näkee lepakoita jo illan viimeisissä valoissa, tänäänkin 1 melko kookas, ehkä pohjanlepakkoa suurempi tapaus vaappui aseman päällä aktiivisesti äännellen.

Sakhalvashon asemalta lasketut 20.000 petoa on paperikamaa Shuamtan 140.000 petolintuun verrattuna. Siellä meni kaikkea ja suuremmissa määrin, laskenta on varmasti huumaavaa mutta menosta, erityisesti lisälajeista, ei ehdi nauttimaan edes sen vertaa mitä Sakhalvashon puolella ehti. Huikea ja ikimuistettava, massapäivänä projektin historian toiseksi kovin muuttopäivä. Kiitos Batumi. Kiitos sendari. Kiitos BRC Team 2013.

Nuori mehiläishaukka iltavaloissa.

Onnellinen staijari upean päivän päätteeksi. Kuva: Heikki Karimaa

Team Finland! Keskellä Heikki ja oikealla Johannes.