24.8.2011

Lähimpänä merta - Jurmo 17.-21.8.2011

Maastokausi ei suinkaan pääty Kilpisjärveltä poistumiseen, vaan uudet riennot kutsuvat lintupoikaa. Vaikka reissaaminen välillä väsyttääkin, niin eihän niin kullanarvoista aikaa kuin elokuu pidä haaskata eteläisestä Suomesta makaamalla sängynpohjalla tai sohvalla. Talvella ehtii sit lööbaamaan kyllästymiseen asti. Tien päälle ja saaristoon kun vielä ehtii!



Johdannonpoikanen

Tämä legendaarinen saari ei valikoituneelle väelle esittelyjä kaipaa. Lukijakunnasta tosin löytyy potentiaalista Jurmonkävijää, joten menkööt. Jurmo on Länsi-Turunmaan ulkosaaristossa, lähellä Utön majakkasaarta sijaitseva, viisi kilometriä pitkä ja keskimäärin kilometrin leveä saari. Luontokohteena Jurmo on ainutlaatuinen; kolmannen salpausselän jatkeena maaperä on hiekkaista ja somerikkoista, kasvillisuus on pääsääntöisesti kanerva- ja katajanummea paria metsäsaareketta (istutettu männikkö ja tervalepikkö) lukuunottamatta; sijainti ulkomerellä, avoin maisema ja erityisesti matalat merenlahdet ja rannat houkuttelevat muutolla levähtäviä lintuja.



Vakituisia asukkaita saaressa asuu kolme-neljäkymmentä henkeä. Sinnikkäimmät kalastavat edelleen, joskin aina vain suurempi osuus paikallisten tuloista perustuu turismiin. Saareen perustettiin Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen lintuasema 1960-luvun alkupuolella ja nykyinen asemarakennus valmistui 2000-luvun alussa. Majoitusta vastaan lintuaseman miehittäjät ovat velvollisia vakioseurantojen laskemisesta: auringonnoususta eteenpäin kaksi tuntia kestävä aamuvakio (muuttavien lintujen seuranta) sekä kaksi vakioitua laskentareittiä (levähtävien lintujen seuranta). Toki rutiinien ohella havaitut linnut raportoidaan eteenpäin, eli Jurmossa arki on lähes jatkuvaa lintujen etsimistä ja laskemista. Homma käy välillä raa'asta työstä, mutta touhua palkitaan hienoilla haviksilla hienolla paikalla. Lisäksi omille havainnoille on käyttöä muillekin, hyviä esimerkkejä Jurmon aineiston käyttökelpoisuudesta löytyy Varsinais-Suomen Linnut -kirjasta sekä muutamasta väitöskirjastakin.



Jurmon kylää...
... ja satamaa.

Meikäläiselle tämä oli yhdeksäs keikka Jurmoon. Täällä tämä karvanaama on yläaste- ja lukioikäisenä siloposkena havainnut ensi kerran mm. muuttohaukan ja monia sisämaan paikoilla hankalammin havaittavia kahlaajia. Kokonaisuudessaan Jurmon retket jakautuvat seuraavasti: elokuu 2002, 2009, 2010 ja 2011, syyskuu 2004 ja 2005, joulukuu 2010, huhtikuu 2004 ja kesäkuu 2011. Elämykset ovat vaihdelleet huhtikuisista takatalvista keskikesän kirjokerttuihin ja pikkutiiroihin, elokuun lämpöön ja kahlaajarunsauteen, syyskuun sorsalintumassoihin aina joulukuun lumimyräköihin ja merisirripaljouteen. Valehtelematta saari on muovautunut hyväksi osaksi omaa sielunmaisemaa. Näistähän voisi tarinoida vaikka kuinka, mutta jatketaan nyt silti...


Ke 17.8.

Joten siinä sitä taas mentiin, ennen aamukuutta istahdin Turkuun suuntaavaan bussiin. Tie vie vikisemättä ja äkkiäkös (neljän tunnin kuluttua lähdöstä) karvanaama löysi itsensä yhteysalus m/s Eivorin kannelta, staijaamassa kalasääskiperhettä (emot ja neljä poikasta) sekä juttelemassa mukavia Tenovuon Jorman kanssa. Eikä ehditty edes Nötöseen asti, ennen kuin jysähti ja kunnolla. Puoli kolmen aikoihin huikkasin Jormalle laivan ohi lentävästä nuoresta Tiirasta. Kiikaroimme tummanokkaista ja valko-otsaista tiiraa hetken, ennen kuin se lensi aluksen hytin "taakse." Vasta sitten leikkasi, vilkaisimme toisiamme epäuskoisesti ja totesimme kuin yhdestä suusta:
-"Hetkonen, sehän oli..."
-"RIUTTATIIRA!"

Jorma ryntäsi kannen toiselle laidalle lintua etsimään ja minä laahustin perässä jalustaa raahaten, pienessä tokkurassa miettien, että oikeestikko. Äkkiäkös lintu löytyi uudelleen, tällä kertaa sivuvalossa ja tuntomerkkejä lueteltiin ääneen linnun pyöriessä laivan vierellä muutaman kalatiiran kanssa. Tiira oli sulkimassa talvipukuun (valkoinen otsa) ja kaksivärinen nokka varmisti ikämäärityksen. Suomenpinnaa reissun ensimmäisenä päivänä!

Eivor rantautui Jurmoon kahden aikoihin iltapäivällä. Sitä olisi voinut painua suorilta käsin mökkiin litkimään väkijuomia pinnan kunniaksi, sen sijaan tajuntaani hieman hipeltänyt havis kannusti komppaamaan saaren länsiosia kahlaajatilanteen selvittämistä varten. Länteen siis. Järveltä (tai kuroutuneelta merenlahdelta) löytyy jo mukavasti, muutaman kymmenen tyllin joukosta kaivetti reissun eka sirri vääntyy pikkusirriksi. Oijjuma! Hyvin alkaa. Samoilta jalansijoilta löytyy vaivattomasti pari isosirriä, muutama kuovisirri sekä 4 jänkäsirriäistä. Vuodareita ropisee! Tyllejä löytyi ihan mukava määrä (72 yksilöä), lämmittelytuntumalta kahlaajameininki vaikutti muutenkin monipuoliselta (1 punakuiri, 2 mustavikloa, jne.) Yllättävin veto oli kuitenkin järven itäpäästä löytynyt sepelhanhi - aivan, nythän eletään elokuuta! Siinä sai karvanaama taas kasailla leukaluitaan ja ihmetellä tämän maagisen saaren yllätyksellisyyttä. Aseman huulikirjaa selailemalla selvisi, että ilmeisen huonokuntoinen lintu on hengaillut paikalla jo viikkotolkulla.





Lyhyehkön komppauksen jälkeen roudasin tavarani asemalla ja nautin pikaisen lounaan. Alkuillasta komppasin saaren keskiosia, männikönreunaa ja katajikkoa. Lintuja löytyi jälleen monipuolisesti, mm. kanervikosta lentoon potkaistu käenpiika, 1 käki sekä vanhan asemarakennuksen tienoilla pyörinyt pikkusieppo. Ensimmäisen illan viimeisestä näytöksestä vastasi nuori kanahaukka, joka suunnisti männiköstä määrätietoisesti pohjoiseen allekirjoittaneen päätä hipoen. Itse päästin haukan helpolla, mutta oppimaton yksilö sai pian melkoisen läksytyksen lähiluodolla päivystäneiltä merikihuilta! What a sight... Siinä iski kuulkaa mukava fiilis, kun edessä häämötti kolme täyttä miehityspäivää ja hetken hengähdys ylhäisessä yksinäisyydessä.

To 18.8.

Torstaina tositoimiin. Päivä taisi olla jakson optimaalisin ulkoilupäivä ja pitemmän päälle kelpo lintupäiväkin. Revitin saarella täyden päivän, eli staijasin aamuvakion aamukuudesta kahdeksaan, yhdeksästä kolmeen kiertelin saaren länsiosia ja neljästä kuuteen itäreittiä. Ankaraa staijausta, tiukkaa tapitusta ja armotonta komppausta niin että jalkapohjissa ja hartioissa tuntui! Aamuvakio oli ajankohtaan nähden perinteisemmästä päästä: muutama punavarpunen, joitakin pääskyjä ja keltavästäräkkejä, yllättäen pari muuttamaa kuikkalintuakin. Länsireitiltä irtosi ihan mukavasti kahlaajia, kun samoihin summiin ynnätään länsisärkällä ja Heinäsaaressa havaitut kahlurit, niin asemalomakkeelle rustattiin seuraavia merkintöjä: 1 pikkutylli, 103 tylliä, 14m ja 5 p tundrakurmitsaa, 6 isosirriä, 1 pikkusirri, 6 lapinsirriä, 12 kuovisirriä, 11 suosirriä, 5 jänkäsirriäistä, 3 m ja 7 p punakuiria, 6 mustavikloa jne.

Kun kerta itäreittikin jaksettiin kiertää ja vähän katajia ja lammashaan aidantolppiakin jähistää, niin siinä sivussa ropisi myös 1 käenpiika, 3 käkeä, 7 merikihua ja mielenkiintoiset 12 pikkulepinkäistä. Edelleen 1 pikkusieppo, massoista 125 räystäspääskyä ja 201 keltavästäräkkiä. Illalla lämpesi aseman sauna. Karvanaama eli hetkessä.










Pe 19.8.

Perjantaina hellelukemat nousivat pari pykälää ja torstaina vallinnut pieni tuulenvire laantui, jolloin Lapin paikallisilmastoon tottuneen karvanaaman herkkä hipiä paloi karrelle ja hikeä virtasi litratolkulle asemarakennuksen ja länsiriutan välillä.. Mikä päivä! Aamuvakio oli lintumääriltään tavanomaista hiljaisempi, mutta männikön laidalla hetken piipahtaneet 2 kirjosiipikäpylintua levittivät mairean hymyn karvaaman suupieliin. Aamupäivästä länteen siirtyminen viivästyi hieman, kun jäin männikön laitaan ja katajikkoon ihmettelemään yön aikana saareen saapuneita hyönteissyöjiä. Harmaasieppoja tähysti joka kolmannen katajan nokassa, mukana muutamia kirjosieppoja, pari leppälintua sekä ilmeisesti eilinen pikkusieppo. Pikkurariputki jatkui kun jähistys palkittiin sekä katajikossa pyörineellä mustaleppälinnulla että männikön pohjoisreunalla rätisseellä kirjokertulla. Mieletön aamu! Ja päivä oli vasta alussa...






Johtuiko sitten turistikelistä vai mistä, niin järisyttävän aamun länsireitti (länsilahdet ja järvi) tuntuivat pienehköltä pettymykseltä. Keltavästäräkkejä nyt lehahteli siellä täällä, mutta kahlaajia oli rannoilla melko niukasti. Reitin laskemisen jälkeen laahustin länsiriuttaa pitkin Heinäsaaren kärkeen (pari vuotta sitten riutan ja saaren välille muodostui kapea kangas, jota pitkin saareen selviää kuivin jaloin) - kannatti, sillä eilen potentiaaliseksi paikaksi todettu Heinäsaaren eteläpuolella sijainnut särkkä varmistui saaren parhaaksi kahlaajaksi tällä hetkellä. Paikalla pyöri ainakin parisenkymmentä isosirriä, muutama kuovisirri, tyllejä ym. Ja taas selaaminen pysähtyi yhteen sirriin: tummat jalat, rusehava rintavyö, lyhyehkö nokka, kokovertailuakin saatiin kun vipeltäjä asettui lepäämään isosirrin viereen. Liian suuri pikkusirriksi, pulmussirri! Tiukalla jähistämisellä lepuulle painautuneesta kahlaajaporukasta löytyi myös 4 karikukkoa. Järven uusintatarkastuksessa löytyi vielä 2 jänkäsirriäistä. Muista kahlaajista mainittakoon 7 mustavikloa ja 1 punakuiri. Tyllejä vastaavasti näkyi "vain" 43 yksilöä.





Päivän massalaji oli ehdottomasti keltavästäräkki, joita ynnäiltiin jo ihan mukavia määriä aamuvakiolla ja länsireitillä, mutta pelkästään Heinäsaaresta komppasin lentoon vajaa sata lintua! Loppujen lopuksi lomakkeelle ynnättiin 350 keltavästäräkkiä (46 m, länsireitti 88 ja muut paikalliset 216). Muut havikset tuntuvat näihin verrattuna lähinnä kurioisiteeteilta, mutta olihan se hyvä täyttää lomaketta mm. ruskosuohaukalla, ampuhaukalla, hysyjen määriä korostivat myös 16 pensastaskua ja 28 kivitaskua.

Myöhemmin iltapäivästä jätin itäreitin kiertämisen väliin ja tuuletin määrittämisestä ylikuormittuneita aivosolujani kuvaamalla saaren maisemaa - ja alpakoita. Älyvapaita otuksia. Oli ihan hyvä palautua urakoinnista huomisia talkoita varten. Iltasella käppäilin satamaan vastaanottamaan asemalle saapuvia talkoolaisia (Eppu sekä teeälyyläiset Mauno Mustakangas ja Jukka Tobiasson). Ehdin istuskelemaan rantakalliolla puolisen tuntia ihaillen auringonlaskua ja koillisesta nousevaa karmiininpunaista kuuta. Kaikenlaista ollutta, mennyttä ja tulevaa siinä tuli pohdittua samalla kun yltyvä, mutta lämmin merituuli pöllytti karvanaaman turpajouhia.









Alpakkagalleria.







Eijjum*l*ut*.

La 20.8.

Taivas varjele! Lintupäivä saatiin lauantaistakin, vaikka yöllä lännestä nousseen myräkän takia ei mentykään aamuvakiolle. Tuuli ja satoi sillei "kohtalaisesti". Karvanaama hihkui innosta pudotuskelin takia ja länsireitille painuttiin auringon jo pilkistäessä pilvenreunan takaa. Sörgenillä (saaren etelälaidalla) homma alkoi lupaavasti, kun pieneltä rakkolevävallilta löytyi mm. 5 jänkäsirriäistä! Länsireitilläkin olikin kunnon kuhinaa eiliseen nähden. Keltavästäräkkejä, joitakin kahlaajia, muita hysyjä, ja suht selkeästä kvaliteetista vastasikin jo reitin alkupäässä psiiipitellyt lapinkirvinen.

Vielä jaksoi helteessä painaa Heinäsaareen kahlaajia etsimään. Karikukot eivät tällä kertaa näyttäytyneet yhtä helposti, mutta pienellä efortilla niitäkin päästiin ihailemaan. Muutoin kahlaajadiversiteetti jäi edellisiä päiviä alhaisemmaksi (esim. lapin-, pikku- ja pulmussirriä ei havaittu ollenkaan), mutta minkäs teet. Hyvä kun ehdimme edes paluutaivalta aloittaa, kun saaren suunnalta saapui sellainen lintu ohittaen onnekkaat havaitsijat alle kahdenkymmenen metrin päästä. "Peto. Iso jalohaukka! MUUTTOHAUKKA!!!" Nuori (1kv) lintu paineli ohi tasaisin ja määrätietoisin siiveniskuin vähät välittämättä peesissä hätäilevästä merikihusta. Komea oli! Ja ansaittu kruunu helkkarin hienolle havaintotykitykselle.

Vaikka en peregrinuksesta kuvaa saanukaan, tähän väliin visuaalista esitystä saaren muusta faunasta.

Otakilokki.
Hietaheinäperhonen
Kanerva.
Pikkulepinkäinen


Loput iltapäivistä meni talkoohommissa. Jukka ja Mauno virittelivät raivaus- ja moottorisahoja samalla kun me häröilimme lännessä jotain lintuja kattellen. Pääsimme silti parahiksi mukaan raivausjätteiden putsaamiseen ja verkkolinjojen siistimiseen, oksaa, oksanhaaraa ja runkoakin riitti roudattavaksi seitsemältä verkkolinjalta. Hiki virtasi, haba kasvoi ja puutavaraa kuskattiin verkkolinjojen ulkopuolelle katajikkoon - joka kuulemma kulotetaan "joskus" (tilalle koitetaan raivata enempi niittymäistä kasvillisuutta), pääsee siinä samalla noista jäämistä eroon. Ei ollut turhaa työtä, luulisi kunnostettujen verkkolinjojen kelpaavan rengastajille ja onhan se oikein palkitsevaa tehdä vaapaaehtoistyötä näinkin, kun linnut pääsääntöisesti edelleen sisältyvät funktioon. Hehe. Ja taas lämmitettiin sauna. Jos nyt jostain pitäisi narista, niin siitä kuinka asemanhoitajan lupaamat talkoojuomat "unohtuivat" jonnekin mantereelle...


Kunnostettu verkkolinja.

Talkoojätettä.

Talkooväkeä. Urakasta selvittiin ilman suurempia miestappioita, mitä nyt bloggaaja hieman sähelsi polvensa kanssa....


Su 21.8.

Sunnuntaina jäi taas aamuvakio välistä kehnon kelin takia. Reissun kärsimysornitologiaindeksit jäivät valitettavan alhaisiksi! Ihan hyvä että elämä antaa joskus periksikin, ei pääse tämä orninretale liiallisesti happanemaan.

Siivouksen, pakkaamisen ja jäähyväisten (kaikkeen sitä kiintyy, asemarakennuksiinkin) jälkeen vielä viimenen komppausurakointi lännessä. Järven tuntumassa oli jälleen erilainen sirrikokoonpano näytillä, yhteensä 4 pikkusirriä ja 5 lapinsirriä. Vaihteeksi suosirrit olivat kadoksissa. Siirryimme Epun kanssa etelälahdelle, matkalla kompattiin lentoon 6 taivaanvuohta. Mustavikloa kummempaa ei näiltä rannoilta enää irronnut, mutta oli siinä samalla hyvä staijata muutama varpushaukka, 2 tuulihaukkaa sekä komeasti plusmiikasta liitänyt merikotka. "Kaikki päättyy joskus", lauloi Terhi Kokkonen pääni sisällä, samalla kun suuntasin kulkuni kohti horisontissa siintävää satamaa. Ja vielä mitä! Järven itäpuolen heinikosta lähti lentoon heinäkurppa! Torstaina lajia kompattiin ankaraakin ankarammin, silloin sitä ei varmasti näillä niityillä majaillut. Mutta nyt, kirjaimellisesti reissun viimeisillä (sadoilla) metreillä, tuo viimeinen kuviteltavissa oleva unelmalaji lähti omien jalkojen vierestä lentoon ilman sen suurempaa yritystä!

Eivoriin kyydissä mieli oli haikea, syystäkin. Hempeilyksi meni. Kaikenlaisiin paikkoihin sitä kiintyykin. Ja kelpaa kiintyäkin, kovan luokan luontokohde tarjosi henk.koht. kaikkien aikojen parhaan Jurmossa vietetyn miehitysjakson. Ai että mie rakastan tätä saarta!


Ugh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti