13.11.2016

Batumi 2016, osa IX – Kotkafestivaalit II








6.10. Sakhalvasho, D 50

Muutto kulkee pilvisestä säästä huolimatta, aamusta nähtiin ajankohtaan nähden hyviä määriä suohaukkoja (163 ruskosuota, 16 arosuota ja 2 niittysuota). Lisää muuttoa laskettiin aamukymmenestä eteenpäin ja lintuja meni tasaisesti kolmella eri sektorilla. Paroni koordinoi, kommunikoi ja tallensi haviksia useamman tunnen putkeen. Välillä tuntui taas siltä, että naapurit ei oikein osannu päättää sitä mitä ne haluaa laskea ja mitä ei, joka on melko kuluttavaa, kun koko ajan joutuu jostain kahden kilometrin päästä etsimään ja erottelemaan niitä lintuja mitä nyt meidän pitäis laskea ilman kunnollista kokonaiskäsitystä.

Aamuvaloja
Naaras-arosuohaukka.

Valitus sikseen ja asiaan, kun lintuja kerran riittää. Kotkia tänään seuraavasti: 108 käärmekotkaa, 218 pikkukiljukotkaa, 28 kiljukotkaa ja 23 arokotkaa (mm. 1 vanha aseman päältä). Ja kun lokakuun viidenteen asti manasin, että keisaria ei paronin linsseihin osu, niin oli kiva tänäänkin kuitata seitsemästä keisarikotkasta viisi; ensimmäinen nuori oli päivän eka havaittu kotka (ohitti päältä), kaksi seuraavaa meni kauempaa itäpuolelta, neljäs oikein nätisti itäpuolelta ja viides korkealla päältä.

Nyt eletään muutenkin hienoa aikaa. Jokainen kotka on haaste ja siinä missä syyskuun puolivälissä ei niin hirveästi sureta kirjata määrittämättömiä kotkia tietokantaan, niin nyt se riipasee vähän enemmän, jos vaikka meni vanha arokotka vähän liian kaukaa. Sitä myös luulisi, että kaikki ”pomarinan näköset” määrittäis tosta noin vaan pikkukiljukotkiksi, mutta hyvä se on sen tavallisimman lajin kohdallakin itselleen perustella, että miksi tämä on tämä.

Hiirihaukkoja kertyi vaihteeksi mukavia määriä (14 000 yksilöä), ja mainittujen lisäksi nähtiin 6 mustahaikaraa, 22 pikkukotkaa ja vajaa 500 haarahaukkaa (niitä menee edelleen…). Petojen lisäksi etelään suuntasi 14 mustavarista (Batumipinna!), 2 arokiurua, harmaasirkku, 2 virtavästäräkkiä (än) ja 6 lapinkirvistä. Laskentaa on vielä kymmenen päivää jäljellä ja odotukset lintujen näkemisestä todella korkealla.



Mustahaikaroiden muutto jatkuu

Kiljukotka!

Toinen!

Arokotka!


7.10. Shuamta, D 51

Lisää piisaa, joskin kehnompaa valoa ei olisi voinut tälle päivälle toivoa. Aamupäivästä itäpuolelta meni jonkin verran muuttoa ja päästiin harjoittelemaan kotkien määrittämistä silhuettien perusteella – toisin sanoen, kaikki kolme lähempää mennyttä keisarikotkaa piti määrittää vasta kauempaa etelästä, missä valo oli edes vähän inhimillisempi. Neljäs keisari meni iltapäivällä länsipuolelta, jolloin sillä sektorilla oli, ylläriylläri, erittäin veemäinen vastavalo. No, onhan se siistiä huomata miten oppi menee välillä perille – ja vielä siistimpää kuitata naapurille, että ”tsekatkaas toi kotka” =D

Suurin osa tavarasta menikin tänään naapurin puolelta (tänään laskettiin keisarikotkien lisäksi yhteensä 151 pikkukiljukotkaa, 23 kiljukotkaa ja 17 arokotkaa) ja hiirihaukkojakin meni vajaan kuuden tonnin edestä, seassa 3 arohiirihaukkaa. Päivän kaksi viimeistä tuntia olivat totaalisen tappohiljaisia, mutta laaduksi laskettaneen aikaisemmin iltapäivällä nätisi itäpuolelta ohittanut nuori sinisuohaukka ja aivan vierestä lentänyt vanha koiras-arosuohaukka! Pohjoiseen suunnannut esiaikuinen merikotka sai taas liikettä länsieurooppalaisiin, minä puolestani nautin myös aamumuutolla havaitusta kangaskiurusta ja 14 kulorastaan parvesta.

Uh!




Gabi watching west! Itä on hiljainen siinä kohtaa kun tuo oikeanpuoleinen kaveri tuijottaa länteen.





8.10. Shuamta, D 52

Kelit vaihtelee ja niin vaihtelee muuttokin – tänään hirveä hellepäivä ja me staijattiin petoja hyvässä paahteessa. Selkeä kelin myötä nähtiin pientä aamuliikehdintää: kaks parvea kuusitiaisia, 2 arokiurua, kangaskiuru, nenävarpunen – ja laen reunalla olevaan puuhun lentäneet 2 PUNARINTANAKKELIA! Huus ku perkeleet, nähtiin 10 metrin päästä mut kuvia ei tullu, kun jatkoivat lähes saman tien matkaa. Siitä taitaa olla neljä vuotta kun viimeks tämmösen ihmeen näin.

Myöhään aamupäivästä ja iltapäivällä hiirihaukkamuutto oli suht organisoituneen näköistä tasaista virtaa, kotkia nähtiin lähinnä yksittäisiä ja varastin rannikon puolelta pari laatulintua (”Station1, you’ve got and Imperial Eagle heading your way.”). Aika ailahtelevaa menoa, jos eilen manasin sitä että pilviä on liikaa, niin nyt pilvettömällä kelillä linnut tuntuvat karkaavan itäpuolelta.

Päivän haviksiin lukeutuu 62 käärmekotkaa, 45 pikkukiljukotkaa, 3 kiljukotkaa, 4 arokotkaa ja 2 keisarikotkaa. Pienempiä meni vajaan kolmen tuhannen hiirihaukan, muutaman ruskosuohaukan ja yhden arosuohaukan edestä. Haarahaukkoja ja mehiläishaukkoja oli liikkeellä enää todella vähän, mehiläishaukkoja ei tähän aikaan enempää kuin joidenkin kymmenien päiväsummia odottaakaan mutta haarahaukkoja saattaa vielä tulla lissää. Varpuslintuja edusti 4 kangaskiurun parvi ja 2 lapinkirvistä.



"Ton kukkulan päälle EI kannata yrittää kiivetä..."



Lokakuu tuo ilmatilaan myös kyyhkyjä.

Tää oli jännä! Haarahaukka jolla oli törkeen isot "ajovalot", huudettiin ensin pikkukotkana ja yritettiin korjata ruskosuohaukkana...

Tää on aika räikee, mutta määritettävissä idänhiirihaukaksi

Arosuohaukkojakin näkee säännöllisesti

Sesongin ekat dokumenttikuvat keisarikotkasta



Käärmekotkat saattaa joskus hehkutuksen puolesta jäädä Aquila-kotkien varjoon.



... vaan on nekin hehkutuksen arvoisia, erityisesti silloin kun lähelle sattuu.




9.10. Sakhalvasho, D 53

Otin vapaan aamupäivän ja kiipesin ylös laskentapaikalle klo 12 jälkeen. Meno oli alapilvien ja nollassa olevan muuton takia täysin lamaantunutta, schaibanjauhannaksi se siellä istuminen meni, mitä nyt alapilvien lomista näkyi välillä jokunen ruskis, mehiläishaukka ja pikkukiljukotka.

Varttia vaille kolme iski raju sadekuuro ja alapilvet ympäröivät miehittäjät. Kun puolen tunnin päästä sade hellitti, niin yllättäen lintuja rupesi liikkumaan. Pilvien läpi muuttanut mustahaikara avasi tien ja perässä tuli lisää mehiläishaukkoja ja ruskosuohaukkoja – ja yllättävimpinä 5 pikkukiljukotkaa, 2kv-arokotka ja 12 arosuohaukkaa (4 koirasta, nuori ja 7 naarasta)!

Jos näin vois sanoa, niin vielä yllättävämpää oli pikkupetojen liikehdintä. Erityisesti rannikkolinjaa pitkin alkoi liikkumaan tuulihaukkaa ja varpushaukkaa. Piruuttamme rupesimme Johnin kanssa niitäkin kyttäämään, kun muu muutto ei niin resursseja vievää ollut. Parin tunnin aikana ynnäsimme 117 tuulihaukkaa, 2 pikkutuulihaukkaa, 28 punajalkahaukkaa ja arviolta 40 nuolihaukkaa ja 80 varpushaukkaa.

Tarkennettakoon, että projektissa ei lasketa pikkupetoja sirovarpushaukkoja ja punajalkahaukkoja lukuun ottamatta. (Suuria petolintuja priorisoidaan työtehokkuuden sekä muuttokäyttäytymisen puolesta.) Tuulihaukkojen, nuolihaukkojen ja meikäläisten varpushaukkojen muutto voi silti olla näyttävää ja nytkin tuulihaukkoja meni sellainen satsi ettei pohjoisessa kuvittelis näkevänsä. Ja tämä oli melko kevyttä joihinkin aikaisempiin muuttoihin nähden.

Tuhnukelistä huolimatta hyvä päivä arosuohaukille.



10.10. Sakhalvasho, D 54

Eilisen hiljaisemman päivän päätteeksi saatiin lähes täyspainotteinen sadepäivä. Shuamtaan ei lähetetty tiimiä ja päivystimme Sakhalvashon laskentapaikalla kahdessa tiimissä. Hoidin aamupäivän puoliskoa ja oikeastaan koko ajan taivaalta tuli tihkua, näkyvyyden vaihdellessa 50-100m välillä, ajoittain yltäen parin kilometrin päähän länteen. Haviksia kertyi vähän, mutta naaras-arosuo, 13 ruskista ja 52 punajalkahaukan parvi lämmittivät hieman.

Klo 13 jälkeen sää selkeni hieman ja seuraava ryhmä näki lisää suohaukkoja, pari arohiirihaukkaa ja muutamia satoja hiirihaukkoja. Ei hassumpaa tuhnupäivälle?


11.10. Shuamta, D 55

… ja taas lähtee. Parin tuhnupäivän jälkeen näkyvyys nousi jälleen priimaluokkaan ja aamusta ihasteltiin tutun kaunista näkymää Kaukasuksen vuoristoon. Tunnin odottelun jälkeen pohoisesta rupesi vyörymään vulpinuksia – ja vaikka suurin osa muutosta suuntautui kauas itään, jäi tästäkin päivästä jotain kerrottavaa jälkipolville.

Koska muutto näytti suht fiksoituneelta ja laskentapaikalla oli kaksi koordinaattoria, niin rupesin laskemaan kaukana idässä (yli kahden kilometrin päässä) lentäneiden lintujen virtaa, jotta muiden ei tarttis aina siitä hommasta kärsiä. Seuraavat kolme tuntia kuluikin aika hyvin silmäkulma Zeissin okulaariin nojaten, saldona rapiat 8 000 petoa! Määrittämättähän moiset jää =D keskustelukin sai jänniä sävyjä:
”Aki, are you all right?”
”Yeah, just need a 600 birds more!”
click click click click click…
Mielenvikasta.

Lopulta lintujen ja meitin väliin tuli pilviä, sää pysyi silti kokonaisuudessaan aurinkoisena, pari tuntia odoteltiin tyhjiössä ja sit rupes tapahtumaan; pohjoisesta ohjautui lintuja suoraan kohti ja muuttolinjat menivät pitkin päivää hienosti aseman vierestä. Tässä vaiheessa itäsektori oli italialaistähystyksen alla ja suomi-britti –parivaljakko sekoili nätisti tulleiden kotkien kanssa. Ja sekoiltavaa riitti, kun 150 pikkukiljukotkan seasta määritettiin 1 upeasti ohittanut keisarikotka, 3 vielä hienommin ohittanutta arokotkaa ja yhteensä 21 kiljukotkaa! Kuten luvuista näkee, laatulintuja edustivat parhaiten ”clangat”, mutta saatiin sitä riemua irti muistakin. Hitonmoinen möykkä ja intoilu päällä. ”Juv Greater Spotted over here! Immature Steppe there! Adult Greater! IMPERIAL! Look at that eagle! FOOOCK!” Just tuo jälkimmäisin aiheutti kovimmat huudot, linnun ilmestyessä länsipuliselle sektorille olin ensin tuijottamassa itäpuolelta mennyttä kotkaa, kun silmä erotti sivusta jotain suurta ja vaaleaa =D “hitto kattokaa toi kotka!”
Päivän keisari






... ja keisarin perässä tuli nuori kiljukotka!



Päivän kruunasi 2 muuttohaukkaa: ensimmäiseen ehdin juuri ja juuri mukaan (nuori lintu), mutta aivan aseman päältä pyyhältänyt vanha osui ensimmäisenä omaan näkökentään ja taas sai huutaa riemusta. 7 arohiirihaukassa riitti myös ihmeteltävää, taas nähtiin muutama älyttömän hieno lintu, mm. yksi todella vaalea vanha ja yksi astetta tummempi nuori. Massoja saatiin kasaan yhteensä 15 000 petoa (näistä vajaa puolet saatiin määritettyä hiirihaukoiksi) ja mainittujen lisäksi kirjattiin 61 käärmekotkaa ja 2 ampuhaukkaa. Protokollan ulkopuolelta ilahduttivat kulorastasparvet (60 ja 14 lintua), 6 kangaskiurua ja 15 mustavariksen parvi.

Kotiinpaluu ei sit enää ollukaan niin ilahduttava. Turkish Airlinesilta, tai oikeastaan Supersaverilta, oli tullut sähköposti, että paluulentoni oli ”aikataulutettu uudelleen, ota yhteyttä lentoyhtiöön.” Saman paluulennon Batumista valkanneet Dries ja Diego olivat saaneet uudet matkaliput sähköpostiinsa (parempi matkanjärjestäjä) ilman sen suurempia ongelmia ja lento siirtyi pari päivää eteenpäin. Mä epäilin samaa, mutta päätin varmistaa asian. Illalla piti soittaa pitkä ja piinallinen puhelu lentoyhtiön asiakaspalveluun, missä osasivat kertoa että mun lento Batumista Istanbuliin oli siirretty eteenpäin parilla päivällä, mutta jatkolentoa Batumista Helsinkiin ei! Eli tällä aikataululla olisin ollut jumissa Istanbulissa ja joutunut ostamaan sieltä uuden lipun kotiin. Kaiken huipuksi ne ryökäleet eivät pystyneet vaihtamaan mun lentoja puhelimitse, vaan mun pitää painua Batumiin toimistoon! Jumankauta, mua on joskus joku kehunut kärsivälliseksi, mutta nyt se hyve oli aika tiukilla. Mutta paskaakos teet ja hurtilla huumorilla selviää vaikka mistä, jopa kavereiden hevoskärryillä Helsinkiin –vitseillekin osasi päivän päätteeksi nauraa =D

Haarahaukkoja näkyy pitkälle lokakuuhun












Käärmekotka

Pikkukiljukotka

toinen mokoma hiirihaukkojen kanssa


... ja loppuun pari kiljukotkaa!