10.10.2017

Batumi2017, osa V – Syyskuun puoliväli ja eeppistä lajikirjoa







9.9. Sakhalvasho, D 24

Syksy etenee ja petolintuparvissa näkyy aina vaan enemmän ja enemmän haarahaukkoja. Lajipuhtaiden parvien sijaan nyt saa välillä etsiä yksittäisiä mehiläishaukkoja, joten oli jo aikakin, että se ”pernisprotokolla” loppuu ja huomisesta eteenpäin laskentavastuu jakautuu tasaisemmin molemmille asemille. Mutta aikaisemmat kokemukset jyskyttävät takaraivossa, että protokollan vaihtuminen ei tee koordinoinnista yhtään helpompaa...

Päivälle osui muutakin ohjelmaa kuin pelkkää lentävien pisteiden laskentaa, kun kukkulan laelle saapui iso ryhmä georgialaisia toimittajia. Seuraavat puoltoista tuntia olikin sit melkoista rumbaa, kun yhtä ornitologin irvikuvaa juoksutettiin eri reportterien ja ainakin neljän eri tv-kameran eteen vastaten enemmän tai vähemmän samoihin kysymyksiin. Yritä siinä sit yhdellä lauseella vastata siihen että miksi Batumin kautta muuttaa paljon petolintuja, millainen organisaatio laskennan taustalla on ja miksi täällä ei ole tämän enempää turisteja =D vähän kauhistelin jälkikäteen sitä että tuliko nyt lipsautettua sana tai pari liikaa metsästyksestä – mutta hitot, ei se oikein toimi jos majatalojen isännät lahtaa mehiläishaukkoja (tai mehiläissyöjiä) samalla kun talossa majoittuu lintuharrastajia.

Rumban päätyttyä otin pienen breikin ja istahdin sen jälkeen laskemaan mehiläishaukkoja kaukaiselta itäsektorilta. Parin tunnin tapittamisen jälkeen pilvet ohjasivat lintuja lähemmäs rannikkoa, ja lopulta myös Sakhalvashon länsipuolelle saapui lintuja. Muutto ei ollut mitään kauhean kaaottista, mutta diversiteetin kasvaessa parvien syynäämiseen tarvitaan taas enemmän tehoja, samoin yksittäisille laskijoille on annettava enemmän vastuuta, erityisesti hiljaisempien sektorien ja yksittäisten parvien hoitamiseen. Noin 7000 mehiläishaukan mukana meni mm. käärmekotka, pikkukiljukotka ja 25 pikkukotkaa. Haarahaukkoja laskettiin molemmilta asemilta yhteensä yli 13 000 yksilöä (joka on jo aikas hemmetin paljon!), samoin arosuohaukkoja (20m) nähtiin taas hyvin muihin suohaukkoihin nähden (ruskosuo 70m ja niittysuo 88m). Illasta meni taas muutama nuori ”macro” todella upeasti aseman ohi. Shuamtan laskenta-asema heittivät lisää diversiteettiä päivän tuloksiin kepittämällä 2 pikkukorppikotkaa ja 2 idänmehiläishaukkaa!

Niittysuohaukat on edelleen runsaita...
... mutta arosuohaukoilla juhlitaan




... ai hitto nyt osu hyvin!


10.9. Shuamta, D 25

Pääsin Shuamtaan, pitkästä aikaa! Aamu oli suht hiljainen, muutolla lähinnä yksittäisiä suohaukkoja, mutta oli kiva seurata sitä aamun ekaa virtaa paremman valon puolelta =D muuton lähtiessä kunnolla käyntiin saatiin just sitä mitä eilen odotettiinkin, eli täyttä sekasortoa asemien väliseen ilmatilaan. Ja siitä se klassinen kissahiirileikki taas alkoi! Ensin toisen laskenta-aseman kanssa saa tapella siitä kumpi niitä lintuja laskee, seuraavaksi siitä kenellä on parempi kokonaiskuva (erotetaanko eri parvet toisistaan vai ei) ja lopulta siitä kenellä on huonompi valo (edes lähempää meneviä lintuja ei pysty laskemaan koska sivuvalo ja lämpöväreily), pari vuotta sitten taisin olla aivan paniikissa mutta nyt tälle torspoilulle osaa jo nauraa =D

Läheltä tulleet linnut oli kyllä nättiä katseltavaa, lintuja meni hyvässä valossa ja niitä ehti myös seuraamaan - ainakin silloin kun asemien välinen sektori ei vaatinut täyttä huomiota. Paikalla oli myös melko hyvä tiimi (John, Martha, Andrea, Felix) ja sotkuista huolimatta muutto oli monipuolista, kun mehiläishaukkojen (4300) ja haarahaukkojen (2800) seasta löytyi mm. 2 kiljukotkaa (2kv melkein päältä ja subad itäpuolelta), 101 sirovarpushaukkaa, 49 pikkukotkaa, 12 arosuohaukkaa, 8 käärmekotkaa ja 9 pikkukiljukotkaa. Sakhalvashon päädystä laskettiin yli 8 300 suurta petolintua ja ne nokittivat meitä vanhalla pikkukorppikotkalla.

Projektin johtoportaasta saapuu paikalle lisää väkeä, kun hollantilainen Dries jatkaa managerina Simonin tilalla. Samalla paronille osui yksi haastavimmista koordinointi-illoista, kun jetlagin vaivaama mies tarvitsi lepoa ja paljon Simonin hoitamia asioita siirtyi taas mun harteille. Yhen tai pari iltaa tätä jaksaa (mutta tuskin enempää) ja onneksi huomenna on vapaapäivä!

Sirovarpushaukat menee nyt
2kv-kiljukotka piristää

Mustahaikara photobombas clangakuvan

Pikkukiljukotkat tulee aina lähempää



Ruskosuohaukkoja ei tänään mennyt mitään mainittavia määriä, mutta parin yksilön kohdalla onnisti





... ja mehiläissyöjiä riittää


11.9. Sakhalvasho, D 26

Vapaapäivästä saatiin kokonaan aurinkoinen ja lämmin, joten oli hyvä säästellä silmiä ja nahkaa. Aamupäivän puolella Sakhalvashon yli näytti menevän muutama upea parvi, iltapäivä puolestaan oli hiljaisempi. Päivän laskentatuloksiin sisältyy mm. 8 000 haarahaukkaa, 12 000 mehiläishaukkaa, 70 pikkukotkaa, 27 arosuohaukkaa, 30 sininärheä ja Shuamtan huutamat koiras-idänmehiläishaukka ja kauden eka (nuori) keisarikotka! Itse tappelin bloggerin ulkoasun kanssa (siinä meni pari tuntia tehokasta kirjoitusaikaa hukkaan), onneksi iltapäivän puolella tekstiä syntyi jo vähän paremmin. Tarinat tietysti laahaa ja pahasti, mutta tänä vuonna on ollut enemmän aikaa nukkua ja hengailla ihmisten kanssa, eikä tarvii vetää niin jyrkkää rajaa koordinointirutiinien ja laskentaraportoinnin välille. Esim. tänään Dries esitteli meille juhlavuoden t-paitojen erikoiserän, jonka ilmeisesti saivat vain harvat ja valitut. ”I coordinated 3 seasons in BRC and all I got was this non-raptor t-shirt. F*ck the Crested!” =D


(c) Maude Silly


12.9. Shuamta, D 27

Helvettiläinen että täällä on kuuma! Paahtava ja kova itätuuli kiusasi jo aamusta, iltapäivä oli sitäkin raastavampi, jopa aurinkofriikin suomihullun piti ottaa varjon suojassa pienet torkut. Aamulla aseman ylitti upea haarahaukkaparvi (korkealla, oli taas kiva työstää parven ikäjakaumaa) ja suohaukkoja liikkui myös jonkin verran. Määriin nähden meno on tasaantunut, mutta arosuohaukkojen osuus kasvaa tasaisesti.

Korkeapaineesta johtuen linnuilla ei ollut tänään(kään) kunnon nosteita, joten suurin osa pedoista liiteli matalalla aseman länsipuolella. Tästä johtuen asemien välinen ilmatila ei ollut aivan eilisen kaltaista kaaosta, ja sitä ehti opastamaan Heleneä ja preppaamaan ranskalaiskoordinaattoria tuleviin syyskuun kaaoksiin.

Päivän laskentatuloksiin lukeutui mm. 8 600 haarahaukkaa, 1 180 mehiläishaukkaa, 67 pikkukotkaa, ja Shuamtasta erikseen 2 pikkukorppikotkaa, 2 sääkseä, 19 arosuohaukkaa, 22 niittysuohaukkaa ja myöhään iltapäivästä jengiä herätellyt vanha arohiirihaukka.





Silmiä aristaa ja nahka käryää

Hiljaisetkin päivät voi yllättää...



2kv-arosuo ja vieläpä nätisti!






13.9. Sakhalvasho, D 28

Korkeapaine jatkuu entistä vahvempana, pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko ja kova SE-tuuli oli sellainen yhdistelmä jota en oo täällä kovin usein nähty, speksit oli pahimmillaan +31 astetta varjossa ja tuulenpuuskat niin voimakkaita että kevyemmät jalustat oli vaarassa kaatua. Aamun puolella meni joitakin suohaukkoja, mutta iltapäivällä meno hiljeni niin totaalisesti että piti hakea pullo jääkaappikylmää Jägermaisteria alakerrasta – ja mulla oli siihen helvetin hyvä syy, sillä tällä päivällä tuli täyteen 500 vuorokautta muutonseurantaa. Batumin, Haliaksen, Juliaksen ja Spithamin vuorokaudet yhteensä, siis. (Vielä kerran kiitokset kaikille staijikavereille, puitteille, projektien ja asemien hoitajille sekä sendarille.) Jekku nostatti tunnelmaa vaikka muutto ei siitä ainakaan kohentunut. Tosin John tais ottaa pari hömpsyä liikaa, kun miehellä oli vaikeuksia löytää niitä harvoja taivaalta nuotitettuja lintuja =D ja ainakin nauroimme itsemme täysin tärviölle!

Laskennan päätyttyä tsekkasin päivän datan ja suunnittelin tiimit seuraavalle päivälle ennätysnopeasti, sillä tämä porukka lähti Makhindjauriin juhlimaan! Vauhtia otettiin rannalta pienellä uimasessiolla, mitä nyt mukaan tarttuneen kaiuttimen tehot ei ihan riittäny antamaan kaikkea irti Mark Knopflerin soolotuotannon parhaista paloista. Onneksi oli punaviiniä. Rannan puolelta paineltiin sit viime vuodelta tuttuun ravintolaan ja ilta kulki klassisen kaavan mukaan; gruusialaista ruokaa, gruusialaistyylisiä puheita, ja hiljalleen tanssilattia täyttyy popilla, folkilla ja lopulta klassisella You Never Can Tell – Drunken Lullabies – Dirty Deeds Done Dirt Cheap -kombinaatiolla. Kroppa otti keskimääräistä enemmän osumaa tiililattian kuin alkoholin takia, mutta olipahan päivä =D 

Harvoin niitä tiimikuvia otetaan kopterilla. Jekkukin pääs mukaan. (c) Nicholas Rodd

14.9. Sakhalvasho, D 29

Seuraava vapaapäivä (alcohol had nothing to do with it), muuttokin näytti piristymisen merkkejä kun taivaalle kertyi hieman pilviä. Kokonaisuudessaan haarahaukkoja laskettiin taas hyvä määrä (yli 8 000 yksilöä) ja pikkukotkia meni ekaa kertaa vähän pirteämmin (250 m). Karvanaaman vapaapäivä kului lähinnä kuvasadon parissa ja CV:n päivittämisessä (katsotaan mitä sieltä kuuluu…), mutta ei se vapaapäivä oikein tunnu vapaapäivältä jos
a) yksittäisille laskijoille täytyy pitää pientä palautepalaveria siitä miksi homma ei oikein suju
b) koko laskentaporukalle täytyy antaa yhteistä palautetta, jos porukka on enemmän siellä täällä säntäilevä joukko sooloilijoita kuin kimpassa toimiva tiimi
c) John on kyrsiintynyt ja pahalla tuulella edellä mainituista syistä =D

… mutta kokonaisuudessaan tunnelma on ollut hyvä eikä astetta kovemmasta työasteesta olla kauheasti lintujakaan missattu. Mutta taas on samat fiilikset kuin mehiläishaukkojen piikkiä odotellessa – kohta jytisee, ja mitä pidempään sitä saa odotella, sitä kovempaa se sattuu.

Syyskuun alkupuolella on laskettu hyviä määriä haarahaukkoja. Riittääköhän määrät kunnon päämuuttoon?



Hiirihaukat on suurimmalti osalti vielä tulematta.



15.9. Shuamta, D 30

Se on tämän syyslaskennan puoliväli nyt! Ja paronilla on vielä viikko koordinointihommia jäljellä, ennen kuin loppukausi vierähtää ”vapaana vapaaehtoisena”. Tai sit ei =D joka tapauksessa, tämä ”puolivälin päivä” oli taas yksi sekasotku, välillä tekisi mieli takoa sen toisen aseman koordinaattorin kaaliin että perkele, se asema laskee jolla on parempi kokonaiskuva muutosta, tää homma EI toimi niin että te laskette vaan ne lähempänä olevat linnut jos toinen laskentatiimi ei pysty erottamaan sitä mitä te laskette ja mitä meidän pitäis laskea. Eikä ensimmäisen, vaan sen viidennen kerran… =D

Päivään sai lisäpuhtia kouluttamalla uusia laskijoita, lähinnä lajintuntemuksen parissa. Mut aika pitkään ja intensiivisesti sitä länsipuolta sai vahtia, ennen kuin kaakossa oli sen verran pilviä että muutto siirtyi kokonaan rannikon puolelle. Päivän laskentatuloksiin sisältyivät mm. 1 120 mehiläishaukkaa, 6 400 haarahaukkaa ja Shuamtan puolelta erikseen 144 ruskosuohaukkaa, 16 arosuohaukkaa, 12 pikkukiljukotkaa ja laatuna 2 arokotkaa. Sakhalvasho puolestaan jatkoi pikkukotkamuuton tapittamista, tän päivän saldona 248 yksilöä – ja lisää tulee!

Jos Batumi houkuttelee kerta toisensa jälkeen upeiden muuttojen, komean lajikirjon ja suojelutavoitteisen projektin takia, niin yhtä lailla tänne tullaan tapaamaan vanhoja ystäviä – tänään Filiep T’jollyn saapui, ja vastaavasti kenialainen Martha Nzisa poistui. Jälleennäkemiset ja jäähyväiset samana päivänä, toisaalta tuleville vuosille on tiedossa lisää jälleennäkemisiä.


Pikkukotkien aika koittaa.


Nuori nuolihaukka istahti kuvattavaksi



... ja taas sitä Batumin toista puolta. Tämä mehiläishaukka ei selviä Saharan eteläpuolelle.


16.9. Shuamta, D 31

Hui helvetti mikä päivä! Aamu alkoi melko rauhallisesti, mutta meno oli alusta alkaen tosi monipuolista, jokaiselta sektorilta ilmoiteltiin tasaisesti buteoita, perniksiä, milvuksia ja suohaukkoja. Aineiston kirjaaminen oli melko kustannustehotonta, kun massaa kertyi hitaasti ja jokaiselta sektorilta piti kirjata ne yksittäiset hiirihaukatkin…

Myöhään aamupäivästä parvikoot kasvoivat ja sekaan ilmestyi lisää lintuja, pikkukotkista pikkukiljukotkiin, seassa muutama sääksi ja entistä enemmän suohaukkoja. Tässä kohtaa alkoi olemaan jo pienoinen kiire, kun kuuden hengen tiimillä jokainen sektori piti miehittää ja kirjurin hommat jäi koordinaattorille. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut totaalisen kaaottinen meno vaan pienellä kärsivällisyydellä ja tomeralla ”odottakaa!” -kehotuksilla kaikki saatiin ajallaan kirjattua ja järjesteltyä.

Meno kuitenkin eskaloitui aivan uudelle tasolle, kun maestro John Wright spottas yhden petolintuparven rinnalla etelään suunnanneet 2 MUSTAPÄÄLOKKIA! Ad-pukuiset linnut katosivat saman tien pilveen, mutta onneksi Bjorn spottasi ne uudelleen, entistä korkeammalta ja jo vähän loittonevana. Ehdin jo lannistumaan että se päivän tähtilaji meni sit siinä, varsinkin kun John oli tästä niin innoissaan. Ehdin kuitenkin näkemään kaksi suurta ja vitivalkoista lokkia, joilla oli naurulokkimainen läpikuultava käsisiiven etureuna ja uloimpien käsisulkien tummat poikkijuovat, melkoinen kombinaatio tän kokoluokan linnulla! Ja jälkikäteen tajusin kuinka kovasta jutusta oli kyse, näitä lintuja ei koskaan aikaisemmin ole nähty Batumissa muutolla, ja muuttavien mustapäälokkien näkeminen on ollut Johnille pitkäaikainen unelma. Joten ihan hyvä hype saatiin siitä päälle – ja olihan ne hemmetin hienojakin!

Ilotulitus jatkui mustapäälokkien jälkeen; ensin länsipuolelta ohitti esiaikuinen pikkukorppikotka, jonka perään nähtiin useampi arokotka (joukossa pari upeaa vanhaa lintua) ja kun aseman edestä löytyi vielä upea 3kv-kiljukotka, niin lopulta rupesimme elättelemään toiveita oikeasta lajipäivästä, päivä oli vasta alussa ja vastaan voisi tiukalla tapittamisella tulla vaikka mitä. Välissä piti myös kysellä, että tsekatkaas piruttaan niitä pieniä jalohaukkojakin, sieltä vois irrota lisää lajeja vaikka niitä ei projektin puitteissa lasketakaan.

Lajikirjon fiilistelyn ohella päivässä oli tosiaan vähän hankalia vaiheita, keskipäivällä ja alkuiltapäivästä lintuja oli kirjaimellisesti joka puolella eikä se oikein nosta laskentatehoa, kun osa laskijoista ei tule toimeen keskenään ja koordinoinnin sekä kirjanpidon ohella tarvitaan myös suomalaisia diplomatiataitoja. Kun muutto kuitenkin jatkui, niin Johnin kanssa mietittiin vielä sitä että mitä lajeja tässä vois nähdä, ja molemmille ponnahti ensimmäisenä mieleen se itäinen pernis, nimenomaan tumma koiras. Pari tuntia siinä meni, ennen kuin yhdessä spotattiin se suoraa yläpuolelta muuttanut koiras-idänmehiläishaukka (nimenomaan tumma koiras!), ja siinä välissä ehdittiin kirjaamaan kaukaa länsipuolelta ohittanut nuori keisarikotka!  

Loppupäivästä meno rauhoittui sen verran, että pystyin antamaan kirjurin hommat eteenpäin ja havainnot jonkun toisen kirjattavaksi, sekä nauttimaan duunin tuloksista. Päivän lajidiversiteetti tapiteltiin itäpuolelta löytyneellä vanhalla arohiirihaukalla, ja vasta kotona lajimäärää laskiessani muistin, että nähtiinhän me tänään paikallinen vanha kanahaukkakin! Isoilta jalohaukoilta säästyttiin, mutta päivän lajikirjoksi saatiin lopulta 21 eri petolintulajia! Huikeaa ja taas yksi indikaattori siitä kuinka kovasta mestasta onkaan kyse.

Ihan kaikkia herkkuja ei saatu kennolle, mutta tässä pieni otos diversiteetistä;




Nuoria arosuohaukkoja ei vo nähdä liikaa



Subad-arokotka!



.... ja sitten kohti syyskuun jälkipuoliskoa.