3.1.2017

EkaEkaa2017




KHLYn 1.1.-pinnaralli viettää vuonna 2017 juhlavuotta, pinnakisa järjestettiin nyt 30. kerran. Jaakko Kanervan kanssa oltiin ehdottomasti sitä mieltä, että edellistä suoritusta pitää ehdottomasti lähteä puolustamaan, mutta kun karu lintutilanne selvisi, asetelma kääntyi enemmänkin totaalisen romahduksen välttämiseksi =D

Rallia edeltävinä päivinä kierrettiin Jaskan kanssa yhden päivän rundi, lisäksi Susun kanssa tsekattiin parit sulapaikat ja Viralan-Hyvikkälän talvilintureitti antoi myös vähän vinkkejä. "Pohjustusten" saldoina mm. Turengista löytynyt vuorihemppo, Janakkalan Kilpiälässä saalistanut piekana, yhteensä neljä kanahaukkaa, yksi hiirihaukka, yksi varpushaukka, viisi isolepinkäistä, pari koskikaraa ja tuoreita pohjantikan ruokailujälkiä. Laatua sisältäneet urpiaisparvet eivät millään tuntuneet pysyvän hallinassa, käytännössä aikaisemmin jäätyneet sulapaikat olivat taas laajentuneet, mutta yksittäisten joutsenten etsiminen pitkiltä joenvarsilta oli aika turhauttavaa puuhaa. Petolintujakin on maastossa, mutta eivät nekään nuotit varmoilta tuntuneet. Silti talvi oli pysynyt sen verran leutona, että mielenkiintoisia talvehtijoita olisi maastossa.

Rallireitistä muodostui lopulta aika ytimekäs ja yhdistyksen toimialueen keskiötä kahlaava. Lisäksi Ilkka Hakala liittyi välivuoden jälkeen kokoonpanoon. Tämä kolmikko aloitti rallin jälleen Aulangon ulkoilumajalta KHLYn ylläpitämältä ruokinnalta, tosin vasta kolme varttia ennen auringonnousua. ”Ei me mitään pöllöjä lähetä kuuntelemaan.” Nih, aloituspaikalla huutaneesta lehtopöllöstä myöhästyttiin puoli tuntia =)

Pitkästä aikaa taivas on kuulas ja pikkupakkanen nipistelee nenänpäätä. Aamuhämärässä mekastava mustarastas on monesti aikaisemminkin ollut se vuoden ensimmäinen laji, ja ennen tiaisten heräämistä taivaalta kuuluu urpiaisen, keltasirkun, variksen, punatulkun, viherpeipon ja tiklin ääntä. Näistä viimeisin tuntuu tässä vaiheessa helpottavalta, pohjustusten perusteella laji on tiukilla. Urpiaisiakin pyörii ulkoilumajan parkkipaikalla lopulta 80 linnun parvi. Turpoa ei kehtaa äänestä spotata =) ruokinnan takana viheltävä pyy osoittautuu seuraavaksi positiiviseksi ylläriksi, tosin tässä vaiheessa porukan tarkkakorvaisin kiristelee sillä, että pinnan varmistamiseksi mahdollisimman moni lintu pitäis nähdä – meinaa se kuusikon reunalla huutava ja lentävä hippiäinenkin olla tiukoilla!

Ensimmäisten tali- ja sinitiaisten mukana ruokinnalle saapuvat myös töyhtötiainen ja kaksi kuusitiaista. Hömötiaista saa taas vähän odotella, eikä se ruokinnalle tainnut meidän läsnä ollessa saapuakaan, tyytyi huutelemaan kuusikon reunalla. Viime kerralla kähmyillyt harmaapäätikka esittäytyy suht rohkeasti kahdelle paikalla olevalle joukkueelle, lisäksi hyvin harvoin rallissa äänekkäät palokärki ja närhi intoutuvat huutelemaan niin pitkään ja kuuluvasti, ikään kuin vääntäen veistä aikaisemmissa ralleissa muodostuneissa haavoissa. "Kivittäkää se!", joku paikalla olijoista huutaa. Oli siellä käpytikkakin. Ekan stopin jälkeen 19 pinnaa kasassa!

Pakkasaamun valoja


Aulangolta tehdään pieni poikkeus pohjoiseen ja Hattulan puolelta kuitataan naakka (#20), harakka (#21) ja pikkuvarpunen (#22). Purkalon peltoaukealla nähdään rallin ensimmäiset tilhet (#23) sekä eka isolepinkäinen (#24), toinen mokoma nähdään Hattulan kirkon tuntumalla. Lepaalta varpunen (#25) hoituu helposti, mutta räkättirastasta pitää odotella puolitoista ammattioppilaitoksen ympäristössä ajettua kierrosta – lopulta 13 linnun parvi putoaa taivaalta (#26) ja rallaajat riemuitsevat. Tätä enempää räksiä ei rallissa havaittu. Lepaa on rallin pohjoisin piste ja tästä siirrytään kohti etelää; Hämeenlinnan puolelta kuitataan pulu (#27) ja samalla kokeillaan Metsänsyrjäntieltä ilmoitettua mustapääkerttua. Helge Sorrin puitteiltaan hieno piharuokinta vaan ammottaa tyhjyyttään, ja jutustelemaan saapunut isäntä kertoo että kerttu käy auringonkukalla yleensä iltapäivän puolella. Niin pitkälle ei jäädä odottelemaan, vaan matka jatkuu.

Sääjärven lenkki alkaa pysähdyksellä Haitintien varrella – paikalla viihtynyt valkoselkätikka on ilmeisesti aamupalansa jo syönyt, ja paikan reunametsässä ujosti ääntelevä harmaapäätikka ei ihan neljännestä tikkalajista käy =) reitillä eteneminen antaa eeeerittäin läheltä lentäneen korpin (#28). Sääjärven padolle päästäessä muistellaan aikaisemmissa ralleissa löytyneitä pyrstötiaisia, ja heti autosta noustuamme paronin korviin kantautuu pyrstiksen ääntelyä! (#29) Jaska kuulee myös, mutta nämä brittiläiseen ornimistyyliin kallistuneet kanssarallaajat vaativat näköhavaintoa. Menkööt. Luvaton koiranulkoiluttaja on selkeästi säikäyttänyt padolla olevan karan tiehensä, mutta tyynemmässä sulavedessä kelluva sinisorsapari katkaisee 30 pinnan rajapyykin – enää viiden pinnan päässä alkuperäisestä tavoitteesta!

Klassinen pyrstötiaispaikka

Sääjärven lenkiltä ei kanalintuja löytynyt. Eikä näköjään tarvinnutkaan, kun ensin saavumme takaisin isommalle tielle, suuntaamme kohti Turenkia ja vänrikki Kanerva spottaa sänkipellolta 2 teerikukkoa! (#31) Ilkka ei meinaa millään reagoida ”tossahan ne on” –toteaumukseen, mutta hidastuuhan se kulkupeli lopulta =) Turengin sokeritehtaan altaiden itäosassa etsitään epätoivoisesti pikkutikkaa ja uusia Cardueliksia, mutta tyytyminen käy fasaaniin (#32) – kun ensimmäinen potkitun perässä lähtee yksi toisensa perään, siinä luetellaan likimain kaikki Euroopan kanalinnut. ”Mikäs toi sit oli?” ”Kaukasianlumikana.” Tämän jälkeen altaan reunassa huutanut kukko nostatti pienen naurunremakan. Korvaamatonta tilannekomiikkaa.

Papintien ruokinnan lintuanti on yllättävän hiljainen, mutta eihän se ihmekään, jos paikalle uhraa rallissa vain yhden viiden minuutin stopin. Antaa muiden huudella niitä tundraurpiaisia ja vihervarpusia =D hakkia ei näy, eilinen vuorihemppopaikka on täysin hiljainen, sinisorsien kanssa talvehtivaa tavia ei löydy ja Kilpiälän piekana on ilmeisesti vaihtanut saalistuspeltoa, onneksi sokeritehtaan altaiden itäosassa talvehtiva peukaloinen (#33) kuitenkin löytyy! Hetki siinä menee ennen kuin sisukas pikkulintu osuu paronin silmiin, toinen tovi menee nuotittaessa, mutta ehkä näin – ainakin sisämaassa – laadukkaan talvilajin kuittaamiseen on hyvä käyttääkin aikaa. 1.1.-rallipinna koko tiimille!

Troglo oli tuolla

Sitten alkaa se kuuluisa rallin puolivälin ahdistus ja epätoivo – Turenki antoi vaan kaks pinnaa eikä Virala enää toimi! Myllykosken karaetsintä tuottaa hylsyn ja Lanankoskella rämmitään kosken yläjuoksun osuus, vaikka lintu löytyy lopulta paluumatkalla kaukaa alajuoksulta! Koskikara (#34) on kuitenkin pakollinen rallilaji ja olis noita paikkoja vielä ollut, sitä kallisarvoista aikaa se karapaikkojen koluaminen olis vaan vienyt. Hyvikkälän ruderaattipelto antaa tyhjää (ei tundraurpiaista) ja samoin Viralan kupeessa olevilta hevostalleilta ei kottaraista löydy. Siirtymä Tervakoskelle on pitkä ja piinallinen eikä Kissanhännäntien vähäisistä lintumääristä peippoa oikein uskalla odottaa. Turkinkyyhkyt (#35) onneksi löytyvät, vaikka senkin pinnan kuittaamiseen tuntui kuluvan kiduttavan pitkä tovi.

Ensin yks...

... ja lopulta kaks



Rallin minimitavoite on lajimäärällisesti saavutettu ja kahdelta iltapäivällä tuntuu siltä, että strategisesti valoisaa aikaa on vielä hyvin jäljellä. Paistossa ei petolintuja ole tänä talvena juuri ollut, mutta rallissa sattuu ja tapahtuu, joten päätämme koukata sitä kautta. Sattui ja tapahtui nytkin, alueen eteläpuolella ihmettelin ääneen ”noita pikkulintuja tuolla puun latvassa”. Mentiin katsomaan, ja viherpeippojahan ne. Niiltä sijoilta nähtiin vielä etelämpänä oleva keltasirkkuparvi, ja mä mumisin että tollasissahan vois olla joku peippo, Jaska komppas, Ilkka ajoi – ja löysi! Säikäyteltiin tien varrella olevia kauransyöjiä ilmaan kun Ilkka spottas koiras-peipon (#36) suoraan auton edestä! Hällä väliä miten tähän päädyttiin ja miksi mutta hyvä kun päädyttiin!

36 lajilla ei näin huonona talvena maine mene, mutta kärkikahinoista saatetaan hyvinkin jäädä. Peippo piristi hyvin ja nosti taistelutahtoa. Kun käännymme Paistolta takaisin kohti Tervakoskea, käydään pientä kinaa siitä että kannattaako tässä lähteä Vanajanselälle asti =D mielestäni lievästi järjetöntä, Kernaalassa on kuitenkin joutsen ja Tervakoskelle on pari vanhaa, mutta kokeilemisen arvoista pöllönuottia. Lisäksi Kernaalanjärveltä saattais löytyä muutakin. Ja samoilla hetkillä koetaan rallin käännekohta, kun 130-tiellä vastaan tulee kohti Riihimäkeä fillaroiva Hannu Hellstén! Ensin ajetaan ohi, mutta Jaska kehtaa ehdottaa notta kysytään mieheltä kuulumisia! Ja kannatti, Hanski antaa meille nuotit aivan lähimaastosta löytyvään hiiripöllöön ja kertoo myös nähneensä Kernaalanjärvellä muutakin kuin laulujoutsenen. Tässähän on saumat 40 lajiin, Hanskille kiitos!





Hiiripöllö (#37) on oikein namusti näytillä 130-tien ja valtatie 3:n välimaastossa, antaa vielä kuvata itseään tien poskeen pysäytetystä autosta! Helposti hienoin rallilaji, ainakin tähän mennessä, menee jopa peukaloisen ohi =) - ja perhana vieköön, vuoden 2017 ensimmäinen havaittu petolintu! Päiväpedot ovat jälleen kerran tuottaneet pahan pettymyksen. Mutta ehtii niitä Accipiterejä vielä Helsingissäkin näkemään. Tosin pöllön jälkeen rallifiilikset jatkavat ylös ja alas sahaamista - nyt mennään taas alas, kun kohti Kernaalanjärven uimarantaa kulkiessamme raskas lumisade pudottaa näkyvyyden! Uimarantaan saapuessamme suurin osa järven reunapuista on näkymättömissä ja jäällä nyhjöttää vain pieni joukko variksia. Epämääräistä päälyilyä. Kuunnellaan, kuinka järven jää ulisee ja paukkuu tyynessä ilmassa. Vilkaisen uudelleen varisten suuntaan ja nyt sieltä parin variksen välistä pilkottaa nuori harmaalokki (#38). Pian tämän jälkeen palokärkimäinen kaklatus katkaisee hiljaisuuden - oliko se palokärki, Jaska kertoo sen kuulostaneen enemmän merikotkalta! Kun lumisade vihdoin vähän hellittää, etsitään kotkaa kuumeisesti järven rantapuista. Vänrikki Kanerva on säätänyt jalustansa aivan liian korkealle rallin lyhyimpiä jäseniä ajatellen, ja pienen äheltämisen jälkeen seuranneella skannauksella paroni osoittaa joukkuetovereilleen kuusessa nököttävät merikotkat! (#39) Vanha ja esiaikuinen (4-5kv) aivan rinnatusten Hakoisten kartanon suunnalla. Ja vielä olis yksi laji pankissa...

Pinna nro 38 tuolla jossain...

Merikotkat hallussa!

Tervajoen sulan joutsenen etsiminen vaatii vartin kävelyn suuntaansa. Sikäli turvallinen ratkaisu, tässä vaiheessa valo alkaa käymään vähiin ja suurin osa sinisorsaa pienemmistä linnuista lienee jo yöpuulla. Joen varren seuraaminen innostaa pieniin lisäkomppauksiin, ties vaikka se pikku-uikku löytyisi, tai tänne olisi pudonnut joku haikara. Laulujoutsen (#40) löytyy järvelle yltäneestä sulasta, eikä ojan varsi enempää tarjoa. Auringon laskettua rallin viimeiset hetket kuluvat Tervakoskella mm. viime vuotista lehtopöllöä kuulostellen, mutta kolmatta petoa ei tämä päivä meille antanut.

Kohti neljääkymmentä!


Ansiokkaasti rallitiimiä kuljettanut Ilkka pudottaa meidät lähtöpisteeseen Aulangolle - ja lähtee itse kohti Ahvenanmaata ja me Jaskan kanssa painuimme purkuun edustamaan. 30v-juhlarallin osanotto oli ennätyksellisen alhainen, paikalla purkua vetävän Maken lisäksi kolme joukkuetta! Siitä hauskaa, että palkintosijoille pääsevät kaikki ja lajeja saa jokainen joukkue huutaa hyvällä tahdilla lajeja =D purku on tasaista loppuun asti ja vähemmän yllättäen Kanerva-Hakala-Aintila -kookoonpanolla on vähiten ässiä (hiiripöllö ja peippo), siinä missä muut huutelevat kanahaukkaa, vihervarpusta, tundraurpiaista,, harmaahaikaraa, varpus- ja lehtopöllöä sekä sepelkyyhkyä. Kuitenkin, Vepsä-Lindberg-Pärssinen olivat kolmannella sijalla 38 lajilla (3 ässää), Casagrande-Kecskemeti-Hynninen ylsivät toiselle sijalle 39 lajilla ja viidellä ässällä. Kernaalanjärvi pelasti meidät ja Kanerva-Hakala-Aintila kuittasi kärkipaikan 40 lajilla - tiukille meni!

Aina vaan muikeempana. Kuva: Markku Hyvärinen

Purkupaikalla käytiin lyhyet jälkilöylyt ja aika pian tiimit poistuivat omille teilleen. Karvanaama kiittää joukkuetovereitaan, kanssarallaajia ja järjestäjiä! Nähtäväksi jää, miten KHLYn rallitapahtumat jatkuvat, mutta onhan tämä järjettömän hauskaa, kutkuttavaa, dramaattista, opettavaista ja toisinaan palkitsevaa, kun rallaamiseen uskaltaa heittäyttä mukaan. Jos jossain kohtaa jossittelee vähän negatiiviseen sävyyn, sen paremman vaihtoehdon toteuttaminen olis vienyt rallin taas uusille urille - ja ties mitä silloin olis jäänyt näkemättä.

Näiden tunnelmien, sattumusten ja havisten myötä vuosi 2017 käynnistyi myös norjalaisen Nøgne Ø -panimon Sunturnbrewillä. Nyt on tujua, rukiista, maltaista, savuista ja täyteläistä, voi pyhä sendari kun oli hyvää, ottaisin uudestaan jos jostain löytäisin:



EkaEkaa-pinnarallin ja Sunturnbrewin myötä seuraava sykli nytkähtää eteenpäin, kohti seuraavia retkiä, saaristoa, metsiä, tuntureita, aikaisia aamuja, pitkään venyviä iltoja, unenpuutteesta ja optiikasta kärsiviä silmiä, kolotusta, palelua, hikoilua, odotuksia, pettymyksiä, intoilua, tunnelmia ja toivottavasti onnistumisiakin. "Jos sitä käväsis retkellä..."